Suuri unelmani maailmanympäripurjehduksesta ei syntynyt sattumalta.

Isoäitini on koko hommaan syyllinen.

Ollessani nelivuotias hän vei minut mökkijärvellämme soutuveneeseen. Soutelimme pitkään, ennen kuin väsymys alkoi painaa. Paluumatkalla näppärä isoäitini otti jonkin karahkan veneeseen mastoksi, laittoi anorakkinsa siihen levälleen ja me lapset pidimme kulmista kiinni isoäidin ohjatessa. Näin pääsimme soutamatta kotirantaan. Tiesin silloin, että tämä oli minun juttuni ja uusi purjehtija oli syntynyt.

Kesäisin sen jälkeen rakentelin itse soutuveneeseen purjeita. Opin siinä purjehduksen perustaa. Ollessani 12- vuotias ostin kesällä itse tienaamillani nurmikon kastelurahoilla optimistijollan, jota osasin heti purjehtia. Ensimmäisen köliveneeni ostin vähän yli kaksikymppisenä ja noin kolmekymppisenä lähdin isolla betoniveneellä maailmalle seikkailemaan…

Jouduimme kahden vuoden kuluttua kuitenkin palaamaan Espanjasta takaisin, kun esikoistyttöni ilmoitti tulostaan.
Vuodet vierivät ja nyt lapseni ovat jo isoja, pärjäävät omillaan ja minulla on ollut enemmän aikaa purjehdukselle. Olen viimeisinä viitenä vuotena viettänyt paljon aikaa erilaisissa veneissä Välimerellä ja tehnyt Euroopassa ja Suomessa paljon siirtokeikkoja.

Samaan aikaan unelmoin kuitenkin jatkuvasti suuresta matkasta. Kaukokaipuuni kumpuaa uteliaisuudestani ja halustani nähdä maailmaa. Kuten sanotaan, elämä on lyhyt ja maailmassa on niin paljon upeita paikkoja nähtäväksi. Nyt vihdoin tilaisuuden sattuessa en nähnyt muuta mahdollisuutta, kuin toteuttaa unelmani ja purjehtia maailman ympäri.

Suurta matkaa on valmisteltu jo useita vuosia, mutta viimeinen puoli vuotta on ollut todella kiireinen, kun on pitänyt jättää kaikki vanha ja tuttu taakse. Jo pelkkien käytännön asioiden hoitaminen on vienyt aikaa, kun on jättämässä kaiken vuosiksi. Kesämökin otti hyvä ystäväni hoidettavakseen ja talooni Kirkkonummella löytyi hyvä vuokralainen. Autoni myin. Suurimman osan irtaimistostani vein kirpputorille.

Reissu on unelmani, mutta eniten pelottaa ikävä omaisia, etenkin etäisyys lapsiin, kun olemme kaikki nämä vuodet olleet kuitenkin tiivis tiimi kotona. Toinen arveluttava asia on olla maailmalla yksin, kokea kaikki upeat seikkailut jakamatta niitä muiden kanssa. 
Onneksi ratkaisu yksin olemiseen löytyi kuin itsestään, kun ihmisiä alkoi ilmoittautua mukaan reissulle omakustannusperiaatteella.

Hyvät asiat tuntuvat aina tapahtuvan itsestään.

– Markku