Kunigunde herätti minut yöllä, kun mastosta oli jotain poikki. Sängystä huusin, ”purjeet alas” ja juoksin ylös pukien samalla turvavaljaat, joita käytimme jatkuvasti. Huomasimme takastaakista katkenneen kaksi säiettä, sekä katkenneen nostimen ja hajonneen nostinknaapin. Tuimme maston nostinköysillä ja jatkoimme matkaa varovasti reivatuin purjein. Loppumatkan nukuin huonosti, kun alati pelkäsin maston kaatuvan. Matkaa lähimpään satamaan oli tuolloin yli 500 merimailia ja polttoainetta noin sadalle. Maaliin oli tuolloin vielä 1200 mpk.

Alkumatkan pidin sähkölaitteita liikaa päällä ja akut alkoivat varoittelemaan sähkönpuutteesta. Nyt pidin navigointilaitteita vain 4 kertaa vuorokaudessa päällä, selvittäessäni sijaintia. Myöhemmin jätimme ajovalotkin öisin kytkemättä ja hoidimme tähystystä yöt jonkun aina valvoessa. Ensimmäisen kahden viikon aikana näimme ainoastaan kolme laivaa. Loppumatkan neljänä viimeisenä päivänä kytkimme myös jääkaapin pois, jotta sähköt riittäisivät mahdolliseen ongelmatilanteeseen. Onneksi kuutamo valaisi…