Uutisia

Matka jatkuu, mutta vene vaihtuu. Jatkan blogin kirjoittamista tammikuussa. Minulle tarjoutui mahdollisuus matkan jatkamiseksi ja maapallonkierron loppuunsaattamiseksi toisella veneellä Thaimaan Phuketista kotiin Suomeen.

Minua on pyydetty pitämään kaikille blogin lukijoille, ystäville ja mukana purjehtineille isot paluujuhlat. Juhlien ajankohta ja paikka ilmoitetaan myöhemmin, kunhan matka ensin jatkuu.

Reittisuunnitelmakin on vielä avoin, johtuen Somalian ja Jemenin pahoista merirosvo-ongelmista. Otan vastaan palautetta mielellään vaikka sähköpostiosoitteeseeni: markku.lehtinen@luukku.com

Hyvästit Cara Mialle

Olen keskeyttänyt blogin pidon, koska minua on pyydetty kirjoittamaan reissustani kirja. Kirjassani tulen kertomaan Jaavanmeren ukkosmyrskyistä, Malakansalmen merirosvoepisodista, ongelmista vakuutusyhtiön kanssa, sopimuksesta, kuinka vene tuli minun käyttööni sekä monista muista tapahtumista.

Purjehdusmatka on nyt osaltani ohi, koska omistajat halusivat irtisanoa sopimuksemme. Cara Mia jäi Malesiaan.

Purje-lehti aloittaa juttusarjan purjehdusreissustani. Toimituksesta luvattiin kestotilaajille, jotka ovat blogini lukijoita, jokin tilaajalahja, jos tilaukseen laittaa maininnan blogistani. Kirjoittakaa lisätiedot-kenttään koodi Cara Mia. Kestotilauksen vuosihinta on 32,90 €.

Kiitokset kaikille blogin seuraajille ja minua matkalla kannustaneille ihmisille. Minulle tuli sähköpostiin satoja kannustuksia tuntemattomilta ihmisiltä ja blogissa oli ennätysvuonna, 2016, melkein 50 000 kävijää.

 

Kiitos vielä kaikille,

Markku Lehtinen

Viirimme Cap Hornin Puerto Natalesissa
Cara Mia Tahitilla, kannella kolumbialainen Johann
Chilen hevospaimen
Hyvästit Cara Mialle Malesiassa
Apin skootterivuokraamo Pulau Baweanilla Jaavanmerellä
Pingviinejä
Puerto Edenin satamaa Cap Hornin vesillä. Kylä on yksi maailman eristyneimmistä.
Cristo-patsas Sokeritoppavuorelta katsottuna
Lähtö Brasilian Ilha Grandelta
Kalansaalis Atlantilla
Tatuointi Cap Hornin kierroksen jälkeen

 

Cap Hornin kierron loppuarvio Karibialta Chilen Pto. Monttiin

Matka kesti yli vuoden. Purjehdittua tuli viitisen tuhatta meripeninkulmaa, eli noin yhdeksäntuhatta kilometriä. Kiven kierto oli minulle monikymmenvuotinen unelma ja nyt tuntuu hyvältä, kun tiedän, että pystyn melkein mihin tahansa. Miehistö vaihtui koko ajan. Pisimpään oli brasilialainen Debóra, alussa paras förstini ikinä Kunikunde, kiven kierrossa Terja. Recifessä oli mukana myös molemmat tyttäreni. Muutaman päivän olin jopa yksin.

Vene kesti hyvin. Yksi purje repesi ja purjehdustarvikkeita hajosi jatkuvasti. Matka maksoi noin 80 000,- euroa, josta miehistö maksoi suunnilleen kymmenesosan, lopun rahoitin itse. Matka on varmasti muuttanut minua, antanut paljon uusia ajattelutapoja. Argentiinassa opin heiltä lauseen: ”en nuestro país la amistad es nuestro tesoro” – ”maassamme ystävyys on aarteemme”. Ystäviä on tullut paljon lisää, varmaankaan kaikkia en enää koskaan tapaa. Nyt vietän vielä muutaman päivän Chilessä, josta lähden kohti Tahitia. Matkaa Tahitille on yli 4000 meripeninkulmaa, aikaa siihen kuluu kuutisen viikkoa.

Muistoja pitkin matkaa…

4514524534544554564574584594510451145124513451445154516451745184519452045214522

Merimiesperinteitä

Merimiehille tavanomaista oli Cap Hornin jälkeen ensimmäisenä vapaapäivänä ottaa laivalla pari rommia ja tämän jälkeen lähteä taksilla kaupungille tatuoitavaksi. Minä tein samoin. Merimiesten tatuoinneista pystyi näkemään kuinka kokenut merimies on. Atlannin ylityksen jälkeen ankkuri, päiväntasaajan jälkeen Neptunus, päivämäärärajan jälkeen kultainen lohikäärme, jos on vieraillut kiinalaisessa satamassa lohikäärme ja Cap Hornin jälkeen täysissä purkeissa seilaava kolmimastoparkki. Olen tatuoinnista niin ylpeä, että päätin lähteä näyttämään sitä tuhannen kilometrin päähän Santiagoon suurlähettiläälle. Suurlähettiläs oli tatskastaan innoissaan ja otti siitä pari valokuvaakin. Matka kesti ilta kahdeksasta aamu yhdeksään. Matkalla nukkuessani havahduin hereille nähdessäni vastaantulevan liikenteen valoja, pomppasi pystyyn huutaen, että olemme liian lähellä rantaa, ennen kuin tajusin olevani bussissa. Taisi muilla matkustajilla olla hauskaa.

3061
Rommit lähtiessä laivalla
3062
Ensimmäinen tatuointipaikka ei herättänyt luottamusta. Kaverilla oli ruuveja päässä ja lävistyksiä, niin paljon, että tyyli oli liian heviä merimiestatuoinnille.
3063
Seuraavassa paikassa huomasin heti kaverin rakastavan työtään. Saman tien alkoi luonnoksen teko. Lyijykynä vaihtoi käyttäjää minun ja hänen välillään ja idea alkoi syntyä.
3064
Aikamme luonnostelimme ja saimmekin kuvan paperille

3065

3066
Kuva edistyi pikkuhiljaa…
3067
Valmis!
3068
Illalla juhlittiin Fun luona ja seuraavana päivänä bussilla Santiagoon suurlähettilään tapaaminen.

 

Myrsky

Lähdin sitten purjehtimaan Pt Williamsista kohti Pt Natalesia. Matka olisi vaikea johtuen merivirroista, kylmästä säästä ja myrskyistä. Alkumatka meni mukavasti antaen muutaman aurinkoisenkin päivän. Näimme paljon valaita, jäätiköitä, merileijonia, delfiinejä ja muuta mielenkiintoista. Noin kahden viikon kulutta lähdöstä olimme purjehtimassa mukavassa tuulessa Tamarin niemen länsipuolella, kun tuuli nopeasti voimistui myrskyksi. Päätin palata takaisin niemen suojaan. Niemen suojassa alkoi vuorelta tulla williwaweiksi kutsuttuja tuulenpuuskia, joissa tuulen voimakkuus nousee usein yli 40 m/sek, niinkuin nytkin. Vene kesti hyvin, mutta bimini repesi kolmesta paikasta. Biminin päällä oleva aurinkokenno repesi kiinnityksistään ja rämähti hajalle veneen sivulle. Keulapurje alkoi repeilemään useasta paikasta, joten reivasin sen kokonaan sisälle. Ajoin moottorilla niemen suojassa näiden williwawien haitaten menoa. Pääsin purjehdusoppaan neuvomaan ankkuripaikkaan, johon laskin ankkurin 5 metrin syvyyteen.

Ankkuri on 35-kiloinen Delta-ankkuri 80 metrin 8 mm rst. kettingillä. Ankkuri oli varmistettu ankkuripoijulla, 25 metrin köydellä, sekä veneen kannelle sidotuilla kahdella köydellä. Vene ei kuitenkaan pysynyt ankkurissa vaan lähti valumaan sivuttain kohti karikkoja. Vene kulki karikon yli ja pomppi siinä kivellä muutaman minuutin. Ankkuri ei tarttunut karikkoon. Ajauduin syvempään veteen ja valmistuin ankkurin nostoon, kun vene yhtäkkiä pysähtyi ja kannelle varmistukseksi laitetut köydet katkesivat. Sen jälkeen pamahti ankkuriboxissa ja kaikki 80 metriä kettinkiä oli meressä. Samalla vinssin rummun vapautuessa se pyöri hallitsemattomasti ja vinssin kampi sinkoutui mereen.

Tarkistin vahingot ja huomasin ankkurivinssin rungon hajonneen ja vinssinmoottori olevan solmussa kettingin ja sähköjohtojen kanssa. Aallokko oli tuolloin noin kaksimetristä ja aallot löivät veneen yli kannelle. Ankkuri kuitenkin piti veneen nyt turvallisesti paikoillaan. Korjaaminen siinä tilanteessa oli mahdotonta. Ankkurivinssin johdot menivät oikosulkuun ja tyhjensivät huviakut. Starttiakku toimi edelleen. Kaikki tämä vei noin parikymmentä minuuttia. Yöllä miehistöni jäsen lisäksi sairastui ja pyysi mahdollisimman nopeaa evakuointia.

Evakuointi tapahtui Chilen laivaston toimesta aamulla klo 07:00. Pyysin laivaston miehiä auttamaan ankkurin nostossa, jotta vene saataisiin turvallisempaan paikkaan. He kuitenkin kieltäytyivät. Huvittavinta oli kun laivaston upseeri kysyi ikääni, en muistanut sitä, vaan oli laskettava. Pyysin myös polttoainetta, tämän he lupasivat ja ottivat minulta kolme kanisteria, häipyvät kanistereiden kanssa eivätkä palanneet.

Tämän jälkeen alkoi vahinkojen minimointi. Keulapurjetta ei voi repeämisen takia käyttää. Muut veneen nostimet olivat kiertyneet maston ympäri, joka esti isonpurjeen käytön, ennen kuin joku nostettaisiin mastoon. Eli ainut vaihtoehto on moottorointi Pt Natalesiin. Lisäksi riskiä lisää, ettei ole toimivaa ankkurointijärjestelmää. Minulle annettiin ohje laskea ankkuriketju pohjaan ja merkitä se poijulla. Se olisikin ollut oikein, olen tehnyt niin aikaisemminkin Karibialla, mutta Cara Mian ankkuriketju on kiinnitetty veneeseen solmulla, eikä sen avaaminen onnistunut, koska siinä oli myrskyn takia kova paine päällä. Ongelmana oli myös polttoaineen määrä, jota oli noin kahdenkymmenen tunnin ajoajaksi. Kökötin kolme päivää yksin kaksitoista-asteisessa veneessä joka keikkui niin paljon ettei sisällä pysynyt pystyssä miettien jatkotoimia. Vihdoin, aikaisin kolmannen päivän aamuna, sain tuulen väliaikaisen tyyntymisen takia ankkurin nostettua omin voimin ilman vinssiä. Olin noston jälkeen aivan nääntynyt, mutta helpottunut tietäessäni pääseväni turvaan. Ajoin veneen Pt Profundon poukamaan, ankkuroin ja kiinnitin rannalle puihin pitkät kiinnitysköydet.

Taustajoukot Suomessa ja Chilessä olivat yhteydessä vakuutusyhtiöön ja olivat sitä mieltä, ettei rikkinäisellä veneellä kannata purjehtia yhden hengen miehistöllä. Turvallisinta on järjestää minulle polttoainetta ja teknistä apua ongelmien korjaamisessa, jonka vakuutusyhtiö Alandia sitten hoitikin.

9.3. illalla ranskalaisalus Donazita näkyi horisontissa ja  VHF-keskustelun jälkeen sovimme, että he tulevat apuun. Donazitasta ei paljon apua ollut, koska heilläkään ei ollut ylimääräistä polttoainetta ja olivat menossa eri suuntaan. Tulivat vain varmistamaan, että olen elossa.

Samaan aikaan saapui vakuutusyhtiö Alandian järjestämä yhteysalus, joka toi polttoainetta ja jonka miehistö hinasi minut mastoon avaamaan solmuihin menneet nostimet. He tarkastivat ja puhdistivat Cara Mian polttoainesuodattimet. Samalla he palauttivat Chilen laivaston viemät polttoainekanisterit.

Muutaman päivän kunnostustöiden jälkeen lähdin Sveitsiläisalus Robustan saattamana ja turvaamana jatkamaan kohti Natalesia. Matka jatkui hyvin hitaasti. Koska purjehtiminen ei pelkällä isopurjeella onnistunut vastatuuleen, oli käytettävä moottoria koko matkan ajan. Keli oli kova, päivittäin tuuli nousi yli 20 m/sek. Isla Hunterin kohdalla Robusta jatkoi suunnitelmiensa mukaan kohti pohjoista. Minun suuntani muuttui myötäisemmäksi, jolloin pystyisin hädän sattuessa kulkemaan pelkällä isopurjeella. Kaksi päivää myöhemmin, kolme myrskykokemusta rikkaampana, pääsinkin ontuen Pt. Natalesiin. Natalesissa mietin, että mikäköhän viikonpäivä on meneillään? Arvelin, että on viikonloppu… keskiviikko 16.3. Ajoin veneellä pieneen Puerto Consuelan kylän edustalle ankkuriin pihvin ja punaviinipullon kuvat silmissä paikallisessa ravintolassa, kun taas alkoi yhtäkkinen myrsky, estäen kumiveneen laskemisen… No, veneessä oli onneksi makkaraa ja säilykepapuja. Täytyy toivoa, että aamulla olisi myrsky ohitse.

Lisäksi:

Williwaw on alueelle tyypillinen tuulenpuuska joka on todella paikallinen. Tuulen puhaltaessa 25 m sek voi tulla alueita kooltaan esim 5 hehtaaria, voimakkuudeltaan 30-40 m/sek, joilla nousee vedestä trombin tyyppisiä tuulipyörteitä halkaisijaltaan kymmeniä metrejä, korkeudeltaan jopa sata metriä. Alueella on joskus mitattu jopa 70m/sek olleita tuulia, jotka rikkovat rakennuksia ja mm. Cap Hornin saaren muistomerkin albatrossimonumentin. Näitä pyörteitä on alueella sitten kymmeniä, jopa satoja. Tällainen alue sitten lähestyessään näkyy jo kauas. Silloin kun niitä tulee, saattaa niitä tulla samalla alueella tunteja. Olen nähnyt niitä paljon, mutten koskaan ennen noin voimakkaana. Vaikka purjeet ja takila ovatkin rakennettu vahvoiksi, niin kaikilla on yläraja minkä kestävät.

Koko vaikeimmankin ajan kaikki olivat rauhallisia ja tiesivät mitä tekevät. Kukaan ei tuntenut olevansa hädässä. Suunnittelimme tarkkaan erilaisia vaihtoehtoja pelastautumiselle, mitä otetaan mukaan, miten pelastautumisvälineet toimivat, jos vene ei kestäisikään. Samalla opetin miten Ebirb-hälytyslaite toimii, kun se aloitti vilkuttamisen merkkivalollaan. Vilkuttaminen kesti noin 10 sekuntia, mutta siitäkin meni jo tieto satelliitin kautta Turun meripelastuskeskukseen. Kukaan ei koskenutkaan katkaisimeen, vaan laite oli kokoajan minun kädessäni. Täytyy varmaan ottaa akku irti, ettei tule enempää vikahälytyksiä. Saattaa tulla kalliiksi, jos keskellä valtamerta laite saisi hepulin ja joku tulisi aiheettomasti pelastamaan.

Ankkuri painaa 35 kg + ketju 1,45 kg/metri, eli koko paketti 151 kg.

411
Myrskyssä hajonneita aurinkosuoja ja aurinkokenno
412
Myrskyn laannuttua seuraavana päivänä noin 25m.sek. oli aallokossa vielä tällaista.
413
Sotalaiva saapumassa evakuoimaan potilasta.
414
Myrskyn jälkeen turvassa Pt. Profundon satamassa

 

 

Kiinnostaisiko tulla miehistöön etelämerille?

Purjehdus Rio de Janeirosta Uruguayhin on täynnä, mutta loppuvuonna Uruguay-Argentiina, vuodenvaihteessa Cap Horn, on vielä tilaa.

Yhteydenotot osoitteeseen: markku.lehtinen@luukku.com

 

Naisiston hommia Cara Mialla

Kansimanööverit kuuluvat naisiston hommiin Cara Mialla.

Purjeiden nosto, reivaus ja lasku ovat purjehdukseen kuluvia itsestään selviä tehtäviä.  Purjeiden säätöä ja vendoja. Rantautumisessa tuli rutiini ankkurin laskuun ja nostoon. Veneet ankkuroituvat lahdille tai kiinnittyvät poijuihin, josta sitten jollalla kuljetaan maihin. 10942835_10202346894552579_1583606883_n

Puomipeitto ja aurinkosuoja kiinnitetään rantauduttua ja tietenkin köydet koilataan järjestykseen. Aurinkosuoja toimii myös sadekatoksena. Virkistäviä sadekuuroja tulee usean kerran päivässä, mutta aurinko kuivattaa nopeasti.

10928111_10202346894872587_210425993_n

Naisiston huomaamattomiksi ruteeneiksi muodostui tarkastaa, että vene on lähtökunnossa. Kansiluukut on oltava kiinni, jottei kulun aikana tule suolavettä sisään. Lähtiessä tavaroiden on oltava paikoillaan, jotta ne eivät lentele ympäriinsä veneen kallistuessa kovassa tuulessa ja aallokossa. Navigointilaitteet laitetaan tietenkin päälle. Muita tsekattavia rutiineja on esimerkiksi akkujen varausten tarkkailu, moottorin öljyjen tarkistaminen, pilssin ja jääkaapin tyhjentäminen vedestä, vessan kumitiivisteiden öljyäminen ruokaöljyllä sekä varmistaminen, että sokkatapit ovat paikoillaan.

12
Lippu nostetaan mastoon, kun kippari on hoitanut maahantuloilmoituksen poliisille. St. Lucian lipussa on kolme kolmiota, jotka esittävät saaren tunnusvuoria, Petit Pitonia ja Gros Pitonia.

10899643_10202346900432726_780990751_n

Näppärät sormet ompelivat Cara Mian rattiin nahkasuojan. Valmista tuli nopeasti kolmen naisen voimin.

Mastoon vietiin lisänostimia ja siellä tehtiin myös muita huoltotoimenpiteitä. Keskipäivän auringonpaahteessa aalloissa keinuvan veneen 16 metriä korkeassa mastossa vietetyt tunnit uuvuttavat innokkaankin kiipeäjän. Mastosta oli hienot näköalat Young Islandin salmeen ja St. Vincentin rannoille. Purjehdusten aikana opittiin myös teoriaa ja iltalukemisena oli välillä Veneenkuljettaja-kirja. Veneilijän peruskurssi tuli käytyä siis ihan huomaamatta!

10933124_10202346909072942_508171512_n10933106_10202346901272747_343785830_n10927917_10202346901472752_1968005816_n

Teksti:  Elina Leppänen   Kuvat: Laura Lettenmeier

Seuraa maailmanympärimatkaa myös Facebookissa!

Cara Mia- blogilla on nyt myös omat Facebook- sivut, joille jatkossa päivitellään blogin uusimmat postaukset ja muita kuulumisia maailman meriltä.

Käy tykkäämässä Cara Mia-maailman ympäri ja jaa sivu toki purjehduksesta ja matkailusta kiinnostuneille kavereillesikin!

10752732_10204202166628328_961405444_o

Purjeneulomossa

Karibialla on tapana jättää veneet poijuun tai ankkuriin, eikä täällä juurikaan ole satamia. Rantaan tullaan kumiveneillä tai paikalliset venepojat toimivat takseina.
Karibialla on tapana jättää veneet poijuun tai ankkuriin, eikä täällä juurikaan ole satamia. Rantaan tullaan kumiveneillä tai paikalliset venepojat toimivat takseina.
Sataman henkilökunta hakemassa meille venettä laituriin.
Sataman henkilökunta hakemassa meille venettä laituriin.
Ennen merelle lähtöä olen purjeneulomossa tarkistuttanut kaikki varapurjeet. Normaalipurjeiden lisäksi on veneessä varalla megaiso 145% genoa, isopurje, genoa, fokka, myrskyiso ja tietysti kunnollinen spinaakkeri.
Ennen merelle lähtöä olen purjeneulomossa tarkistuttanut kaikki varapurjeet. Normaalipurjeiden lisäksi on veneessä varalla megaiso 145% genoa, isopurje, genoa, fokka, myrskyiso ja tietysti kunnollinen spinaakkeri.
Kätevää vanhan purjeen kierrätystä. Kiinnitä purje kattoon ja lastaa kamaa sen päälle.
Kätevää vanhan purjeen kierrätystä. Kiinnitä purje kattoon ja lastaa kamaa sen päälle.
Miksi hankkia kallista purjeenompelupöytää, kun kätevästi tekemällä aukon lattiaan saat saman aikaan lattialla.
Miksi hankkia kallista purjeenompelupöytää, kun kätevästi tekemällä aukon lattiaan saat saman aikaan lattialla.

10658859_10204102038085177_4847141197977479146_o

Urakan jälkeen neulomon henkilökunta kantoi purjeet veneeseen antaen pienimmälle naiselle suurimman purjeen pään päälle.
Urakan jälkeen neulomon henkilökunta kantoi purjeet veneeseen antaen pienimmälle naiselle suurimman purjeen pään päälle.