Tulen toukokuussa Välimerelle ja järjestän pyynnöstä Kreikan saaristossa blogin lukijoille lukijapurjehduksia omakustannehintaan. Minä toimin matkan vetäjänä ja kipparina.

Saamme veneeksi ruotsalaisvalmisteisen Wasa 42 purjeveneen, jossa on isot sisätilat ja sinne mahtuu nukkujia vaikka 10 kpl, mutta otan lisäkseni max 5 henkeä. Veneessä on kaksi kahden+ lisävuoteella kolmannen (lapsen) yläsängyllistä hyttiä. Eli hytissä on parivuode+ yläsänky jossa yleensä säilytetään matkatavaroita, mutta perheet voivat ottaa lapsen sinne nukkumaan.

Yhden miehistöpaikan hinta on 500,- lisäksi tulee lennot, ruuat, polttoaineet jne.

Purjehduksien vaihtopaikka on Kreikan Kos, johon pääsee suorilla lennoilla Helsingistä.

Tällä hetkellä on tilaa 18.5, 25.5, ja 1.6. Alkavilla viikoilla lauantai-lauantai.

Kerää kavereistasi mukava porukka ja tulkaa matkalle mukaan.

Ilmoittautumiset: markku.lehtinen@luukku.com tai profiiliini

facebookissa.

Purjehdus meni hyvin. Välinerikkoja tuli taas paljon. Navigointilaitteisto, autopilotti, vessa, vesijärjestelmä, genoa, kaikkiin tuli vikaa. Intiassa sitten korjataan.

Päätimme pitää veneessä jatkuvaa tähystystä, koska laivaliikenne on niin vilkasta. Veneen kellon laitoimme näyttämään lähtösataman aikaa, vaikka aikavyöhyke muuttuu noin 10 minuuttia vuorokaudessa. Minulle tuli kaksi kahden tunnin yövuoroa, joista ensimmäinen 22.00-24.00. ja toinen 04.00-06.00. Herääminen oli välillä vaikeaa, mutta hetkessä piristyin, kun aloin seuraamaan pimeää luontoa. Tällä vesialueella oli erityisen voimakasta fosforiplanktonia, joka sai veneen tekemät aallot ja perävanan loistamaan voimakkaasti, kuin miljoonia tähdenlentoja. Delfiinit tulivat usein seuraamaan venettä, niitä en nähnyt, mutta niiden muodostamat tulivanat veneen ympärillä ja alapuolella olivat uskomattoman kauniita. Kuutamoa ei ollut, mutta nelisen tuntia ennen auringon nousua läntiseltä taivaalta nousi joka yö todella kirkas tähti, joka valaisi maiseman. Tähden valossa näki sanomalehtien otsikot hyvin. Lentokaloja tuli kannelle joka yö. Nuo kahden tunnin tähystysvuorot meni todella nopeasti ja usein kävi, etten herättänyt seuraavaa, vaan hoidin ylimääräisen vahtivuoron heti perään. Alkoholia emme juurikaan käyttäneet, koska se olisi tehnyt epäsäännölliset nukkumiset ja heräilyt todella raskaiksi. Yhden keskiyön vuoron lopussa otin kaksi paukkua ja herääminen neljältä koiravahtiin olikin sitten todella raskasta.

Matkareittimme kulki Nicobaarien ja Andamaanien saariston välistä, eli samoja saaria, jotka ovat olleet paljon julkisuudessa, koska vierailijat kaikki tapetaan. Emme poikenneet vierailulle.

Uistinta vedimme perässä päivisin, silloin kun meressä ei ollut paljoa muoviroskaa. Saimme matkan aikana kaksi tonnikalaa.

Sri Lankan ohittaessamme tuli paljon kalastualuksia ympärillemme, jotka kävivät moikkaamassa, ja saimme yhdeltä alukselta lahjaksi tonnikalan.

Sri Lankan ja Intian välinen salmi nosti meille inhottavan myrskyn. Tuulta oli pahimmillaan vain 20 m/sek. Jostain syystä tuo tuuli nosti valtavan terävän aallokon. Aallot olivat viisimetrisiä ja aaltojen väli noin 20 metriä, eli pomputus oli kovaa ja veneen kannelle tuli välillä vettä metrin verran. Myrskyä kesti 30 tuntia, jonka jälkeen tuli yön kestävä rauhallinen purjehdus. Säädimme purjeet vähän pienemmiksi, jotta saapuisimme satamaan juuri auringon noustessa.

Matka kesti 14 vuorokautta.

Matkan yksi auringon laskuSri Lankan eteläkärjen majakka Matka eteni kevyessä tuulessa hitaasti, koska meillä oli jäljellä keulaan vain myrskypurjeMuoviroskaa, kaiken kokoista oli matkalla liikaakinUistinta vedimme perässä Sri Lankan kalastajia

Heräsimme aamulla auringonnousun aikaan. Aamiaisen jälkeen aloitimme lähtövalmistelut ja klo 08.00 nostimme ankkurin vuoroveden käännyttyä myötäiseksi. Nyt ajamme satamasta moottorilla ulos mutkittelevaa reittiä ja klo 11.00 aikoihin nostamme purjeet. Sitten meneekin kaksi viikkoa, ennen kuin minusta kuuluu mitään.

Haluan kiittää blogini lukijoita mukavista viesteistä ja positiivisistä palautteista, ne innostavat minua tähän kirjoitus hommaan. Minulle voitte kirjoittaa s-postiini markku.lehtinen@luukku.com tai tänne blogiin.

Moottorilla mutkittelevaa reittiä ulos. Torresin salmen jälkeen ei kalaa olla saatu, koska uisteleminen oli mahdotonta muoviroskan takia. Jaavan meri oli Tyynenmeren meristä kaikkein paskaisin.

Matkapurjeveneen kansi näyttää tältä. Varapolttoainetta satoja litroja.

Aamun maisemia.

Kymmenen päivää sitten kului Phuketissa venettä korjaten. AIS laitteen vika oli hyvin pieni, kaapeli sisältä poikki, eli ulos ei havaittavaa vikaa. Vika löytyi kokeilemalla joka paikkaan uusia osia. AIS:n tehtävä on lähettää signaaleja ympärillä oleville aluksille, jotta ne näkisivät meidät laitteillaan. Valitettavasti nykyään harvassa laivassa tähystystä valtamerellä tehdään ihmis-silmin vaan homman hoitaa laitteet. Punaisella merellä on niin vilkas liikenne, että oman turvallisuutemme takia on laite välttämätön. Arvioimme, että Phuket on korjauksiin matkan paras paikka.

Myös vessa hajosi kertaalleen pikkukalan uidessa huuhteluputkesta sisään.

Murhettakin koimme kun paikallisen nuorukaisen hukkunut ruumis löytyi veneemme vierestä. Olin silloin asioilla kaupungilla, joten en joutunut itse kohtaamaan tilannetta, vaan muut venessä olijat hinasivat ruumiin laiturille, jossa poliisit ja pelastusväki olivat vastassa. Ankkuripaikaltamme rantaan on kolmisensataa metriä. Rankan päivän jälkeen otimme illalla veneessä muutaman neuvoa-antavan samalla keskustellen päivän kokemuksesta ja kokemus olikin järkyttänyt kaikkia ja jättää varmaankin sisällemme arven.

Huomenna aamulla sitten matkamme jatkuu, jos kaikki menee hyvin. Nämä odottamattomat aikatauluviivytykset ovat normaaleja matkapurjehduksessa. Nyt selvittiin kymmenellä päivällä, joskus voi viedä kuukausia. Joka ei tätä matkapurjehduksessa hyväksy, tehköön jotain muuta.

Koko kymmenen päivän ajan luulimme aina seuraavana päivänä pääsevämme matkaan. Viimeisen illan juhlia siis vietimme kymmenen kertaa peräkkäin.

Aikaisemmin olen ilmoittanut läheisilleni satelliittipuhelimella sijaintini pari kertaa viikossa, nyt ei se ole mahdollista, koska Intian vesillä on satelliittipuhelimen käyttö kielletty, joten viimeinen yhteys Andamaaneilla ja seuraava Intian Kochissa.

Tuosta paikallisen veneen kohdalta nuorukaisen ruumis löytyi. Kuvan otin seuraavana aamuna auringon-nousun aikaan.

Ilta-aurinko kuivattaa pyykkimme tunnissa viimeisenä iltana Yacht Havenin satamassa.

Matkapurjehduksen arki alkoi heti. Merelle lähtöä valmistellessamme huomasimme, ettei veneen lähettävä AIS toiminutkaan. Laitteen tarkoituksenahan on antaa sijaintitietomme lähellä oleville laivoille näkyvyyden ollessa heikko, esimerkiksi sumun, sateen tai hiekkamyrskyn takia. Punaisella merellä on todella vilkas laivaliikenne ja hiekkamyrskyt mahdollisia, joten päätimme lähteä vasta laitteen korjattuamme. Kaksi päivää yritimme saada itse hommaa tehtyä, koska oli viikonloppu, mutta sunnuntaina totesimme, että ammattimiestä tarvitaan. Hankaluutena on, että meillä on jo passeissa leimat, että olemme poistuneet maasta.

Satamassa oli myös muita veneitä, kuten Välimereltä tuttuni Titania. Veneessä oli kuusi veden päällä olevaa kerrosta ja pituuttakin 73 metriä. Veneen voi vuokrata, eikä viikkohinta ole kuin vaivaiset 600 000,-. Hinta saattaa ensin tuntua kalliilta, mutta veneeseen mahtuu 12 henkeä ja hinnan jaon jälkeen on maksu 50 000,-/ henki ja se sisältää juomat. Myös Suomessa valmistettuja veneitä löysin 4kpl.

Titania 600 000,-/ viikko

Swan 83

100 jalkaisia veneitä rivissä, kuin köyhän talon porsaat.

Targa 42

Matka jatkuu taas melkein kahden vuoden tauon jälkeen, ensin Phuketista kohti Intiaa.

Tauon aikana vietin paljon aikaa tyttärieni ja ystävieni kanssa. Kuivalla maalla olo tuntui jatkuvalta kiireeltä. Tuntui, että olisi sopeutumisvaikeuksia. Kun vihdoin tarjottiin tilaisuutta lähteä purjehtimaan reissu loppuun, oli päätöksen teko todella helppo.

Lähtövalmistelut olivat myös todella helpot. Asunto vuokralle ja raha-asiat sellaisiksi, että pystyn netissä hoitamaan kaiken. Matkalaukullinen kamaa ja menoksi. Sain vielä sukulaislääkäriltä ohjeita lääkkeiden hankintaan, ettei Tyynenmeren omituinen tauti toistuisi. Ennen lähtöä tein vielä kuukauden reissun Kolumbiaan, joten rusketuskin oli valmiina. Lähtöpäivänä oli sää kotonani Tammisaaressa talvinen ja kylmä.

Phuketissa alkoi purjehdusvalmistelut. Ensin bunkrattiin vene täyteen parissa päivässä ja viimeiseksi vuokra-autolla hoitamaan lähtömuodollisuudet parin tunnin matkan päähän. Thaimaassa jouduimme käymään viidessä eri toimistossa, mutta ne olivat kaikki vierekkäin ja homma hoitui alle tunnissa.

Nyt on kaikki valmista starttia varten. Matka Intian Kochiin vie reilut pari viikkoa ja matkaa kertyy noin 1500 mpk, eli 2500 km. Sääennusteet lupaavat sivumyötäistä 5-10m/sek.

Satamamme Phuketissa

Näkymä koti-ikkunastani lähtöaamuna.