Peruutuksen takia on yksi paikka Cap Hornin kiertoon jouluna 2015 vapaana.
Ilmoittautumiset: markku.lehtinen@luukku.com
Kuukausi: lokakuu 2015
Keväällä tulvii Rio Grande
Rio Granden pursiseura on joen varressa, noin 30 km merestä yläjuoksulla. Kovien etelämyrskyjen ja sisämaassa olleiden sateiden takia alkoi joen vesi nopeasti nousta, nousten muutamassa tunnissa noin puolitoista metriä. Alussa hoidin kulkemisen rantaan kahlaamalla, hiukkasen arvelutti kahlailu, kun mietin sameassa vedessä eläviä isoja ja pieniä vaarallisia eläimiä. Veden noustua enemmän oli minun muutettava kulkuvälineeksi kumivene. Soudellessani parkkipaikalla ja viimeiseksi ulos pursiseuran portista, sain paikkakuntalaisilta paljon huomiota ja minua kuvattiin ahkerasti. Paikkakuntalaiset kertoivat, ettei vesi ole koskaan ollut näin ylhäällä. Tietysti koko pursiseuran alueelta oli sähköt, vedet ja internet katkaistu.
Bussiretki Florianapoliksen Barralle
Halusin tutustua paikkoihin, niin matkustin aamulla aikaisin Palmasista bussilla Florionapolikseen ensin puolitoista tuntia, sieltä pikkukylään Ilha Santa Catarinan keskelle ja kolmannella bussilla Barran kylään saaren itäreunalle. Kylä oli upea, hiljainen kalastajakylä, jonka läpi kulki jokiyhteys saaren keskellä olevalle järvelle. Bussissa tuli istuttua päivän aikana noin 7 tuntia, mutta kyllä kannatti.
Kylä Palmas
Tulin aamulla aikaisin, ennen kahdeksaa, kumiveneellä kylän rantaan, sillä halusin ehtiä Florionopoliksen bussiin. Kaupungissa veisin pyykit pesulaan ja hoitaisin muita asioita. Ranta oli leveä hiekkaranta, noin kilometrin pituinen. Vedin jollan rannalle, niin kolme miestä tulivat seurailemaan touhujani. Kohteliaasti kysyin, missä jollaa voisi turvallisesti säilyttää, niin miehet kantoivat veneeni lukittuun venevajaan ja sanoivat ”täällä säilyy”. Samalla miehet huomasivat ison säkin selässäni, jossa oli kolmen viimeisen viikon pyykit, eräs miehistä pyysi säkkiä itselleen, luvaten vaimonsa pesevät ne. Tälläisen vastaanoton jälkeen tietysti ystävyimme. Pariskunnan mies Maurí on ammatiltaan kalastaja ja rouva Silvane on kotirouva. Molemmat ovat syvästi uskonnollisia ja viettävät aina iltansa kirkossa. Kävin pariskunnan kotona usein kyläilemässä, vaikka kommunikointi portugaliksi olikin hankalaa. Muutaman päivän oleskelun jälkeen koko 500 asukkaan kylä tunsi minut ja matkani. Ihmiset tulivat juttelemaan kadulla ja olivat paikalliseen tapaan ystävällisiä. Vene säilyi ankkuroituna hyvin, vaikka jätin sen pitkiksi ajoiksi ilman vartiointia.
Ilha Grandesta Florionapolikseen 350 mpk.
Vaikka saari olikin osoittautunut unelmien paikaksi, oli kuitenkin jatkettava matkaa. Seuraavaksi kohteeksi valitsin Florianapoliksen, josta olin kuullut vain hyvää. Purjehdus sinne oli hyvin raskasta, koska sää vaihteli koko ajan. Muutaman tunnin aikana tuli koettua tuulet kaikista ilmansuunnista, kaikilla voimakkuuksilla. Nukkuminen oli hankalaa, useasti heräsin, kun vene olikin väärään suuntaan kallellaan. Ulkona tuuli oli kääntynyt, keulapurje pakkasi väärälle puolelle ja piti veneen piissä keulan käännyttyä väärään suuntaan. Lähestyvän ukkosmyräkän alla en uskaltanut mennä nukkumaan, eli nukkuminen oli vähäistä ja tapahtui pikku pätkissä. Rapalan uistin näytti jälleen kykynsä muutaman tonnikalan muodossa. Matka meni muuten hyvin alle kolmessa vuorokaudessa. Perillä päätinkin mennä mantereen puolelle ankkuriin kauniin Palmasin kalastajakylän lahdelle. Lahti oli hyvin matala, vain kolme metriä ja savipohjainen. Laskin ankkuriköyttä 50 metriä, joten varmasti pitää, sääennusteiden lupaamat ukkosmyrskyt. Huomenna täytyy mennä tutustumaan kylään.
Käärme paratiisissa
Ilha Grandella on todella hyviä patikointimahdollisuuksia, joten minäkin päätin kuntoilla. Valitsin kahdeksan kilometrin rengasmatkan, ettei tarvitse palailla takaisin samaa tietä. Polku vei ensin rantaa pitkin pieneen kylään, josta polku kääntyi sisämaahan, vuorille. Parin tunnin patikoinnin jälkeen näin paljon viidakon eläimiä, kuten apinan näköisiä kiipeilijöitä. Yritin samalla tähyillä josko viidakon siimeksessä näkyisi alkuasukasheimoja, jotka eivät valkoista miestä ole ennen nähneet, mutta hyvin osasivat piiloutua katseiltani. Matka tuntui pidemmältä, kuin olin arvioinut ja kellosta katsoen totesin muutaman tunnin kuluttua olevan pimeää, joten päätin palata takaisin. Viitisenkymmentä metriä käveltyäni oli polun reunalla parimetrinen käärme, väriltään pikimusta ja paljon keltaisia pilkkuja. Käärmeen ohi en suostunut kävelemään vaan ripeästi jatkoinkin matkaa alkuperäiseen suuntaan. Tunnin kuluttua tuli vastaan pikku kylä, jossa oli viisi kapakkaa ja kirkko. Istahdin sinne baariin, tilasin syötävää ja juotavaa, sekä kerroin ihmisille ongelmastani paluun suhteen. Nopeasti löytyikin kaveri, joka nopealla moottoriveneellä heitti minut Cara Mian luokse. Veneellä pahimmasta järkytyksestä selvittyäni päätin, etten ikinä enää lähde noin kauaksi sisämaahan.
caramiamaailmanympari.net 