Mar del Plata – Caleta Horno

Matka kesti viisi päivää, sain kovaa 18 m/sekunnissa myötätuulta, sadetta, aurinkoa, tyyntä, hellettä ja vilua. Perille pääsin aamuvarhaisella ja kiinnitin veneen kunnolla. Cara Mia oli kiinnitetty ankkurilla sekä neljällä kiinnitysköydellä yhteensä yli 400 metriä, koska lahdella on viiden metrin vuorovesi ja jatkuvasti oli myrskyjä odotettavissa. Meitä oli neljä venekuntaa, joiden kanssa olen purjehtinut jo pitkään, Robustan kanssa kolme kuukautta. Cara Mia tuli tavalliseen tapaansa ensimmäisenä maaliin, vaikka aina lähtee viimeisenä. Careta Horno on keskellä erämaata, vaikeakulkuisessa kallioisessa maastossa. Kallioiden laelta ei näy horisontin sisäpuolelta mitään muuta kuin kallioita. Yhteysvälineenä vain satelliittiyhteydet. Toivoin, etten joudu montaa päivää viipymään paikalla.

381
Maasto oli vaikeakulkuista

3813

3814
Neljä venekuntaa asiallisesti kiinnitettyinä. Kiinnitysköysiä yli puolitoista kilometriä
383
Kun sää salli kalastimme päivisin ja iltaisin vietimme saaliin kanssa grilli-iltoja
382
Thomas tarkistamassa kiinnitysköysiä
384
Saalis illalla grillissä. Kalalajia emme tunnistaneet, hyvää valkoista ruodotonta, kuin kuhaa, aprikoimme syödessämme.
385
Kuivatimme itse merilevää ruuaksi
386
Kuivattu levä maistui hyvältä
387
Villit laamat ja lampaat ihmettelivät meitä, outoja kulkijoita.
388
Päivisin kävimme meren puolella katsomassa, josko merelle jo pääsisi.
389
Kalan kaikki osat käytettiin tarkasti
3810
Silmänkantamattomiin kallioita… kallioita.
3812
Cara Mia karussa maisemassa

Joulu Mar Del Platassa

Saksalainen purjehtijaperhe oli tullut kanssani samaa matkaa jo kuukauden ja vietimme paljon aikaa yhdessä. Lapset, Leo 10v ja Zoe 12v, toivoivat kovasti joulupukkia. Näin ainutlaatuinen tilaisuus oli käytettävä hyväksi! Lupasin heille suomalaisen joulupukin. Hauskuutta vahvistaakseni vein kaupungin ilmoitustauluille mainoksia joulupukin palveluista. Illalla vietimme mukavan grilli-illan heidän väljässä purjeveneessään, joka oli ankkuroituna satama-altaan sisäpuolelle. Ruuan jälkeen ilmoitin olevani väsynyt, hyvästelin perheen ja menin kumiveneeseen vaihtamaan vaatteita ja hakemaan lahjasäkkiä. Parran olin rakentanut kaideverkkovyyhdestä, jonka olin aikonut asentaa Cara Mian reelinkiin.

371
Joulupukki-ilmoitus
372
Pukki lasten kanssa

Autopilottia korjaamassa Mar Del Platassa

Laite on korjattava ennen matkan jatkumista. Heti maanantaiksi sain tilattua osaavan tuntuiset sähkömiehet. Miehille sähkölaitteet olivat selvästi tuttuja ja luotin heti heidän ammattitaitoonsa. He irrottivat osia, veivät niitä mennessään elektroniikan asiantuntijoille, ensimmäiseltä ei apuja löytynyt, eikä toiselta. Loppuarvio oli, että osat ovat korjauskelvottomia. Pitää saada uusia, mutta niitä ei ole myytävänä, vaan koko laitteisto on vaihdettava… hinta 4000,- USD. Korjausaikaa eivät osanneet arvioida, koska uusi sarja saattaa seistä tullissa kuukausia… KUUKAUSIA! Hitto.

Minulla on tännekin kolmen kuukauden viisumi menossa umpeen, eikä ainakaan veneelle pysty uutta saamaan. Otin yhteyttä kaikkiin mahdollisiin tuttuihin ja Suomesta löytyikin kaverini, jolta saan lainaksi kaikki rikkinäiset osat, kunhan saan niille kuljetuksen jostain. Niillä osilla saan veneen väliaikaisesti korjattua. Rahtina osia ei voi lähettää, koska tullimuodollisuudet Argentiinaan ovat hirveät. Suurlähetystöstä löytyikin Sara, jonka isä oli tulossa seuraavalla viikolla Buenos Airesiin. Saraa ei paljon tarvinnut suostutella, kun hän ymmärsi tilanteen heti – Sara on itsekin purjehtija. Seuraava viikko ja joulu lähestyivät. Lähdin bussilla viiden tunnin matkalle kohti Buenos Airesia. Vietin kaupungissa muutaman ylimääräisen päivän tavaten kavereitani ja hankkien muita varaosia, joita Buenos Airesin jälkeen ei puoleen vuoteen saa mistään. Osat saatuani, takaisin 5 tuntia bussilla kohti Mar Del Plataa, jonne seuraavaksi aamuksi tilatut sähkömiehet laittoivat laitteen muutamassa tunnissa kuntoon jouluaattoaamuna. Sitten alkoikin joulun vietto mukavalla mielellä.

361
Matka Buenos Airesiin oli pitkä, noin viisi tuntia. Tie oli yksitoikkoinen halkoen Argentiinan aroja, pampaa. Tiessä ei ollut mutkia. Onneksi kuski pysyi hereillä. Bussi oli todella hieno, leveät nahkaistuimet kolmessa rivissä.
362
Pampaa, pampaa ja pampaa
363
Bussi sisältä ja ulkoa

364

365
Sähköasentajat saivat vihdoin autopilotin toimimaan.