Veneily on erilaista kuin Suomen kesässä

Karibianmeri on iso meri. Kyllähän me sen etukäteen tiesimme, mutta sittenkin se yllätti meidät Suomenlahdella huviveneilyyn tottuneet. Tuulet ovat jatkuvasti idästä ja tuulee kovaa. Viime kesänä me opettelevat naiset olimme määränneet tuulellemme nopeusrajoituksen. Yli 8 m/s tuuleen emme keskenämme lähteneet. Karibianmeren tuulet ovat jatkuvasti huomattavasti voimakkaampia: keskimäärin yli 12 m/s ja kovimmillaan jopa 18 m/s. Taitavan kipparin ja koviin tuuliin rakennetun Swanin kanssa saimme nyt kovien tuulten harjoitusta kerrakseen. Aallot ovat mahtavia. Kanaaleissa eli isojen saarten väleissä kovalla tuulella aallon pohjalta ei näy horisonttia. Aallon korkeus on kipparin arvion mukaan 4 – 6 metriä. Keulakansi on veden peitossa. Perään syöksähtää silloin tällöin vettä ehkä puolen kuution pärske kerrallaan. Se kastelee läpimäräksi, mutta helteellä se ei haittaa. Hyvin suolattuina vaatteet eivät kuitenkaan kuivu kunnolla vaan tärkkääntyvät koppuroiksi. Ihan mahtavaa menoa, nopeus vastatuuleen kryssittäessäkin yli 7 solmua. Valitettavasti valokuvia ei voi ottaa tavallisella kameralla suolaveden pärskiessä ennalta arvaamattomasti.

Meritauti ei valitettavasti ollut mukavaa matkaseuraa. Jokainen meistä naisista koki sen. Pahoivointirannekkeet ja -lääkkeet, inkivääri, Kingstownin maustekeksikoppurat, rommi ja angostuura – kaikki konstit tuli kokeiltua. Matkaseurana lentokalat ja delfiinit kuitenkin ihastuttivat lääketokkuraistakin. Kulkemiseen vaikuttaa myös virta. Saarten välissä se saattaa olla jopa 3 solmua. Kävi niinkin, että tovin kuljettuamme totesimme kulkevamme taaksepäin. Ei muuta kuin kone käyntiin ja moottorivoiman avulla selätimme voimakkaan virran.

10943594_10202357645061335_1897626972_n 10934459_10202357644981333_123277911_nNavigointi on helppoa Suomenlahteen verrattuna. Iso saari, St. Lucia, veneen itäpuolella ja länsipuolella aava meri. Lähdettäessä seuraavaan saareen kanaalia ylittämään otetaan navigaatorilla suunta. Horisontissa ei näy mitään. Jossain vaiheessa edessä pilkottaa vuori eikä perässä enää näy edellisen saaren vuoria. 10937522_10202357652821529_798035368_nUpeita aluksia, jos jonkinlaisia.

10933078_10202357644821329_1218339811_n 10888139_10202357649221439_1249287656_n Usein ne ovat isoja charter-aluksia, pimeässä juhlavalaistuksella. Pimeys tulee nopeasti, jo ennen kuutta. Usein rantauduimme auringon laskiessa tai tähtitaivaan ja kylänlahden valojen loisteessa.

10518872_10202357649301441_1759956072_n 10933078_10202357644821329_1218339811_n Satamiin rantaudutaan poijuihin tai ankkurilla. Bequialla Admirality Baylla voi olla jopa sata alusta poijussa tai ankkurissa. Tavallista on että ankkuriköysi sotkeutuu poijun kiinnitysköyteen. Näin kävi Cara Miankin ankkurille. Tarvittiin sukeltaja selvittämään jumi, kun vettä oli 17 metriä syvää.

10937693_10202357649341442_251077492_nSatamissa on dinghy-laiturit jollille. Kaiken juomaveden ja ruuan roudaaminen jollalla oli aikaa vievää. Asioiminen ja oleskelu rannalla piti sopia miehistön kesken. Koto-Suomessahan pääsee helposti maihin hyppäämällä veneestä suoraan laiturille tai kalliolle. VHF-puhelimella on Karibialla käyttöä, toisin kuin Suomessa meillä huvipurjehtijoilla. Satamaan saatetaan ottaa yhteyttä VHF:llä. Myös veneeseen voi tilata palveluita VHF:llä , vaikkapa pesulan veneen hakemaan pyykit pestäväksi.10934562_10202357653261540_404333059_nKuumuutta helpottavat nopeat sadekuurot. Marigot Bayn satamassa aurinkokatos suojaa rankkasateelta ja aurinko kuivaa pian sen, minkä tropiikin sade kastelee. Purjehdittaessa sateen mukana tulee myös kovaa tuulta ja näkyvyys heikkenee dramaattisesti. 967956_10202357653221539_1948715498_n Keulakannella on ihana loikoilla riippumatossa. Yöunet ulkona keskeytti aina sadekuuro, kova tuuli tai aallokosta johtuva vellova vesi.

Teksti Elina Leppänen kuvat Laura Lettenmeier

Naisiston hommia Cara Mialla

Kansimanööverit kuuluvat naisiston hommiin Cara Mialla.

Purjeiden nosto, reivaus ja lasku ovat purjehdukseen kuluvia itsestään selviä tehtäviä.  Purjeiden säätöä ja vendoja. Rantautumisessa tuli rutiini ankkurin laskuun ja nostoon. Veneet ankkuroituvat lahdille tai kiinnittyvät poijuihin, josta sitten jollalla kuljetaan maihin. 10942835_10202346894552579_1583606883_n

Puomipeitto ja aurinkosuoja kiinnitetään rantauduttua ja tietenkin köydet koilataan järjestykseen. Aurinkosuoja toimii myös sadekatoksena. Virkistäviä sadekuuroja tulee usean kerran päivässä, mutta aurinko kuivattaa nopeasti.

10928111_10202346894872587_210425993_n

Naisiston huomaamattomiksi ruteeneiksi muodostui tarkastaa, että vene on lähtökunnossa. Kansiluukut on oltava kiinni, jottei kulun aikana tule suolavettä sisään. Lähtiessä tavaroiden on oltava paikoillaan, jotta ne eivät lentele ympäriinsä veneen kallistuessa kovassa tuulessa ja aallokossa. Navigointilaitteet laitetaan tietenkin päälle. Muita tsekattavia rutiineja on esimerkiksi akkujen varausten tarkkailu, moottorin öljyjen tarkistaminen, pilssin ja jääkaapin tyhjentäminen vedestä, vessan kumitiivisteiden öljyäminen ruokaöljyllä sekä varmistaminen, että sokkatapit ovat paikoillaan.

12
Lippu nostetaan mastoon, kun kippari on hoitanut maahantuloilmoituksen poliisille. St. Lucian lipussa on kolme kolmiota, jotka esittävät saaren tunnusvuoria, Petit Pitonia ja Gros Pitonia.

10899643_10202346900432726_780990751_n

Näppärät sormet ompelivat Cara Mian rattiin nahkasuojan. Valmista tuli nopeasti kolmen naisen voimin.

Mastoon vietiin lisänostimia ja siellä tehtiin myös muita huoltotoimenpiteitä. Keskipäivän auringonpaahteessa aalloissa keinuvan veneen 16 metriä korkeassa mastossa vietetyt tunnit uuvuttavat innokkaankin kiipeäjän. Mastosta oli hienot näköalat Young Islandin salmeen ja St. Vincentin rannoille. Purjehdusten aikana opittiin myös teoriaa ja iltalukemisena oli välillä Veneenkuljettaja-kirja. Veneilijän peruskurssi tuli käytyä siis ihan huomaamatta!

10933124_10202346909072942_508171512_n10933106_10202346901272747_343785830_n10927917_10202346901472752_1968005816_n

Teksti:  Elina Leppänen   Kuvat: Laura Lettenmeier

Bequia

Äijäporukalla päätimme lähteä retkeilemään Bequialle, tarkemmin sanottuna siis Grenadiinien toiseksi suurimmalle saarelle.
Tämä osoittautui sangen hyväksi ideaksi: Otimme avolavapakun kuljettajalla päiväksi ja kerroimme, että haluamme päästä saaren Atlantinpuoleiselle rannalle pikkukylään nimeltään Paget Farm. Hypättyämme ulos pakusta saimme todeta, ettei paikka todellakaan ole mikään turistikohde, vaan todellakin pieni paikallinen karibialainen kylä. Eräs kalastaja lupasi  valmistaa meille edullisesti hummereita ja tokihan tartuimme tarjoukseen. Hän kävi ensin uimalla hakemassa puulatikon, joka toimi sumppuna. Valittuamme mieleiset hummerit hän laittoi nuotiolle peltipurkin, jossa oli kiehuvaa merivettä ja samantien hummerit elävänä perään.
Kalastaja hakemassa sumppua merestä
Kalastaja hakemassa sumppua merestä
Hummereita odotellessamme seurailimme kalastajien saaliinperkuuta. Menimme auringonsuojaan venevajaan, jossa säilytettiin valaanpyyntiin tarkoitettua purjevenettä ja valaanluita. Katoksen alla piti eräs nainen kahvilantapaista ja valmisti meille erittäin herkulliset ruoka-annokset, jotka maksoivat noin 2,-euroa/ annos. Nappasimme matkalla vielä valmiit hummerit mukaan, kun lähdimme veneelle illalliselle. Aivan huikea päivä tuli siis vietettyä, -vaikkakin maissa tällä kertaa!
Meille valittiin parhaat hummerit
Meille valittiin parhaat hummerit
Kalastajat käsittelemässä saalistaa
Kalastajat käsittelemässä saalistaa
Hummerit kypsymässä
Hummerit kypsymässä
Saaressa valaanpyyntiasema. Valaita odotetaan tulevaksi helmikuussa.
Saaressa valaanpyyntiasema. Valaita odotetaan tulevaksi helmikuussa.

Mukaan maailmanympäripurjehdukselle?

Cara Mia kiertelee vielä jokusen kuukauden Karibian turkooseja maininkeja, ennen matkan jatkumista etelään. Karibian jälkeen suuntana on Etelä-Amerikka! Tarjolla olisi vielä gastipaikkoja muun muassa huhtikuu-toukokuu välille siirtämään Cara Mia Karibialta Guadalupesta Brasiliaan Nataliin. Luvassa tälle purjehdukselle on mm. Atlantin maininkeja ja Päiväntasaajan ylitys!

1956723_1407212662902144_3516964595639633752_o

Ota rohkeasti yhteyttä kysyäksesi lisää ja liity Cara Mian Facebook -ryhmään

https://www.facebook.com/caramiamaailmanympari?ref=aymt_homepage_panel

1

Kaikille reissuun osallistujille vielä muistutukseksi. Tämä reissu on maailmanympäripurjehdusta, eli matkapurjehdusta, jonka luonteeseen kuuluu että vene tarvitsee myös huoltopäiviä. Pyykkiä tarvitsee pesettää, rikkoutuneita paikkoja korjattava ja toisinaan myös tilattava varaosia mantereelta. Joskus huoltojen takia joudutaan viettämään aikaa maissa. Tähän mennessä huoltopäiviä on ollut vähemmän kuin yksi viikossa.

St Pierre

Merirosvoista ja autiosaaresta on selvitty ja maailmanympäripurjehdus jatkukoon.  Suuntasimme Martiniquelle ja tarkemmin sanottuna sen entiseen pääkaupunkiin, Karibian Pariisinakin tunnettuun St Pierreen.  Kaupungilla on melko synkkä historia, sillä se tuhoutui täysin tulivuorenpurkauksessa aikanaan. Mont Pelée -vuorella tapahtui räjähdys vuonna 1902, joka sai aikaan erittäin kuuman pyroklastisen pilven. Muutamassa minuutissa olivat kaikki kaupungin 30 000 asukasta palaneet kuoliaaksi, lukuunottamatta erittäin onnekasta vankia, joka löytyi neljä päivää räjähdyksen jälkeen hengissä sellistään maan alta. Loppuelämänsä mies vietti amerikkalaisen sirkuksen vetonaulana, -kuinka onnekas mies voi olla!

Vierailimme myös katastrofille omistetussa tulivuorimuseossa. Pienessä museossa oli näytillä räjähdyksessä litsaantunut kirkonkello, yhteensulaneita posliinilautasia, rautanauloja…. Suurin osa kaupunkilaisista oli rähjädyksen sattuessa kirkossa juhlistamassa lasten konfirmaatiota.

Mont Pelée -tulivuoren huippu ei näyttäynyt meille pilvien keskeltä koko kaupungissaoloaikanamme.
Mont Pelée -tulivuoren huippu ei näyttäynyt meille pilvien keskeltä koko kaupungissaoloaikanamme.

10922137_10204729914781702_682838278_n 10899693_10204729900781352_730266837_n 10937450_10204790136647211_865396516_n

Katastrofin museoon oli kerätty esineitä mm. rautanauloja ja posliinia, jotka olivat sulaneet möykyiksi.
Katastrofin museoon oli kerätty esineitä mm. rautanauloja ja posliinia, jotka olivat sulaneet möykyiksi.

10893598_10204729914821703_254596238_n

Mitäs sitten kävikään?

Hädin tuskin muistan aikaa ennen autiosaarelle joutumista. Menossa on ties kuinka mones päivä epäinhimillistä eloonjäämiskamppailua.

Raahaudun kaislamajani varjosta kohti rantaviivaa aikomuksenani etsiä edes rapuja tai simpukoita hengenpitimikseni. Kohotan katseeni ja mitä näenkään: horisontissa siintää jotain!!

En usko silmiäni kun yllättäen kolme ihanaa suomalaisneitoa saapuu pelastamaan minut! Hurraa!

Mitä sitten tapahtuu…?

10893574_10204729652175137_498044438_n

Rommi loppu

Eräänä päivänä rannalla viruessani iskin kourani epätoivoissani hiekkaan ja mikä yllätys: äkkiä sormeni tapasivat puuarkun kulmaa. En todellakaan tiennyt kuka arkun oli santaan haudannut, mutta tiukassa se oli ja jouduin ponnistamaan viimeiset voimani kaivaessani sen ylös. Arkun kilahteleva sisältö oli kuitenkin äärimmäisen palkitseva. Tuijotin rommipulloja, joiden haalistuneissa etiketeissä palmupuut huojuivat. Rommilla saisin muutaman päivän lisäaikaa..kunnes…….

Rommi loppui! Nyt elämäni käy epäinhimilliseksi. Tulkaa välittömästi pelastamaan minut!

10912688_10204729640734851_1716273847_n

Eloonjäämistaistelu

En muista enää monesko päivä tänään on. Pieneen kaislamajaani olen tukkimiehen kirjanpidolla yrittänyt erottaa päivät toisistaan, mutta kuumuus, pauhaava meri ja tyhjä horisontti sekoittavat ajatukset ja päivät vain virtaavat ohi.

Kaikki on loppu: ruoka, vesi ja vihannekset. Sitkeyden voimalla aion jatkaa, kunnes joku minut täältä löytää!

7

Kalaonnea

Epätoivoni vaihtui riemuun, kun sinnikkään yrittämisen jälkeen sain paljain käsin pyydystettyä lahnaa muistuttavan kalan! Jalat jo täristen kuumassa auringossa vaanin kalaa tuntikaupalla, kunnes viimeisissä voimillani iskin käteni pinnan alle ja nappasin vonkaleen:

Mikä onnenpäivä! Kalasta on riittänyt ruokaa jopa kolmeksi päiväksi!

10888095_10204729615134211_1435211808_n