Mata-Utu

Matka American Samoalla Wallis&Futunalta oli lyhyt, vain 350 meripeninkulman matka taittuikin kolmessa päivässä. Ajaessamme Uvean saarelle, jouduimme menemään riutan kapeasta aukosta sisään, jossa merivirrat olivat voimakkaita, jopa kuusi solmua. Virran suunta vaihteli kuuden tunnin välein sen mukaan oliko nousu- vai laskuvesi. Tarkkana oli oltava. Riutan sisäpuolella meri rauhoittui, olimme edelleen pasaatituulessa, mutta ilman aallokkoa, kuin järvellä. Atollisaarilla sisällä laguunin turkoosi vesi melkein häikäisi. Tiesimme nyt tulleemme paikkaan, jossa eurooppalaisia käy harvoin.

Ankkuroiduimme Mata Utun kylän edustalle kymmenen metrin syvyyteen. Kylän rannassa näimme ison kivipalatsin, joka ei sopinut ympärillä oleviin bambumajoihin. Passintarkastuksessa meille selvisi, että palatsi on Mata Utun kuninkaanlinna. Pyysin heti audienssia tavatakseni kuninkaan ja lahjoittaakseni hänelle muutaman Suomesta kertovan kirjan, jotka olin aikoinani saanut Buenos Airesista Suomen suurlähetystöstä. Pettymys oli suuri, kun minulle ilmoitettiin kuninkaan olevan niin kiireinen, ettei tapaaminen onnistu.

Uvea kuluu Ranskan Polynesiaan itsehallintoalueena. Parikymmentä vuotta aikaisemmin kuninkaan lapsenlapsi oli saanut ranskalaisesta tuomioistuimesta tuomion murhasta, mutta kuningas ei hyväksynyt päätöstä vaan ilmoitti, että asia käsitellään Uveassa paikallisten lakien mukaan. Tämä synnytti erimielisyyksiä emämaa Ranskan ja Uvean asukkaiden välillä. Uveassa oli silloin paljon levottomuutta ja väkivaltaisia mielenosoituksia kansan rynnätessä kylän kujille. Kuningas ei kuitenkaan antanut periksi ja suurvalta Ranskan oli nöyrryttävä Uvean kuninkaan edessä. Pojanpojan asia sitten käsiteltiin saarella uudestaan. Muutamaa vuotta myöhemmin kuningas kuoli ja hänen jälkeensä on ollut vallassa hänen poikansa yhdeksänkymmentäluvun puolesta välistä.

Uvean saari on pieni, eristyksissä oleva. Meidän aikanamme ei saarelle tullut ainuttakaan laivaa. Saarella on pieni lentokenttä, jonne laskeutuu muutama kone viikossa. Löysin myös kaksi ravintolaa, toinen pizzeria, jossa sai peruspizzan kolmellakymmenellä eurolla. Hitaan netin sai ostettua 10€ vuorokaudeksi. Saari oli viljava ja kostea, joten minkä tahansa viljely olisi helppoa. Englannilla ei pärjännyt, mutta ranskalla kyllä… onneksi meillä oli mukana Tahitilta tullut Claire-Marie, jonka täytyi nyt lähteä takaisin. Lähtiessämme vihdoin noin 1000 meripeninkulman matkalle kohti Vanuatuun kuuluvaa Espiritu Santoa oli Claire-Marie laiturilla seuraamassa lähtöämme. Pyysin häntä tulemaan vielä veneeseen hetkeksi halatakseni häntä. Eron hetki oli tunteellinen on myönnettävä, että molemmilla oli kyyneleet silmissä. Niin monta hienoa hetkeä jaoimme. Mutta nyt suomalaisen Annen kanssa jatkamme eteenpäin.