Yleensä hyvät asiat tapahtuvat helposti, niin nytkin. Federal Policen virkailija suositteli, että oleskelisin laittomasti Brasiliassa, se ei olisi suuri rikos, pari euroa päivässä. Näin Brasiliassa toimitaan normaalisti. Minä kerroin olevani Suomesta ja siellä toimitaan oikein, enkä suostu oleskelemaan laittomasti. Virkailija otti yhteyden pääkaupungin virastoon ja seuraavana päivänä oli oleskelulupa poistumiseen elokuun loppuun asti, joten kiirettä täytyi pitää.
Sattui vielä niin hyvin, että ystäväni Debora ilmoittautui mukaan Rioon asti, eli puolet matkasta saisin nukkuakin öisin. Debora on brasilialainen, ja puhekielenä meillä on Portugali, joka on pikkuhiljaa alkanut minullekin tarttua.
Ei muuta kuin kamat kasaan, ruokaostoksille ja taas tuo Federal Police – Capitaneiria kierros, johon yleensä kuluu päivä. Illalla köydet irti ja matka kohti Rio de Janeiroa alkoi.
Hollantilainen purjehtija, ravintoloitsija Espanjan Galiciasta, ikää 45v. Uudessa avioliitossa espanjalaisen naisen kanssa, liitossa 8kk vauva.
Joskus harvoin tutustuu kaveriin, josta todella pitää. Ray oli aina valmis auttamaan muita, sääti Cara Mian potkurin, korjasi perämoottorin, auttoi lasikuitöissä ammattitaidoillaan ja vietin tyttärieni kanssa hänen seurassaan yli kuukauden. Ray kävi Cara Miassa usein illallisella ja yhtä usein me vietimme iltaa hänen veneellään. Hän kertoi olevansa menossa Panaman kanavan kautta Polynesiaan, jossa minäkin olisin vuoden kulutta. Viimeisenä iltana ennen hänen lähtöään sovimme tapaavamme Polynesian saaristossa… Toisin kävi – perkele!
Kolme päivää hänen lähtönsä jälkeen hän oli uutisissa, televisiossa, lehdissä, netissä. Tulli oli tehnyt tarkastuksen häneen veneeseensä ja löytänyt 11 kg kokaiinia. Tuolloin lehdissä kirjoitettiin, että hän saisi vankilatuomion 5-25 vuotta. Pari päivää myöhemmin tulli julkisti lisää tietoa, aineita olikin ollut 500 kg. Mikä saa rehellisen miehen tekemään tuollaista? Oliko häntä painostettu? Oliko suuria taloudellisia ongelmia, vai mikä? Se ei varmaan selviä minulle koskaan.
Vihdoinkin löytyi veneelle telakointipaikka. Ensin laskettiin venepukki veteen, jonka päälle ajoin Cara Mian, pukki vedettiin traktorilla ylös. Kesken noston pukki alkoi hajoamaan, jolloin telakan henkilökunta riensi korjaamaan ja laittelemaan kapuloita pukin ja veneen väliin. Kesken hommien huomasin miehen veneen ja venepukin välissä, jolloin heti huomautin telakan työnjohtajalle että jotakin jos tapahtuu niin tuo mies kuolee. Työnjohtaja naurahti ja totesi, että näin jos käy on hänellä toinen mies heti edellisen tilalle. Täällä kuulemma työmiehiä riittää. Älä huolehdi!
Veneen nosto sujui kuitenkin hyvin ja samantien aloitin veneen pohjan puhdistuksen ja potkurin irroittamisen. Tarkoitus on vaihtaa uusi potkuri, kun vanhassa ei oikein tehot riitä. Huippunopeus on koneella alle 5 solmua. Tyttäreni on luvannut tuoda Suomesta uuden potkurin, joka lähetetään välittömästi Italiasta Suomeen. Tänne ei potkurinvalmistaja suostunut sitä lähettämään.
Nyt alkaakin totutteleminen kuivalla maalla elämiseen. Viimeksi olen nukkunut veneen ulkopuolella lokakuussa 2014. Nytkin asun veneessä, mutta telakalla.
Ohje oli ajaa näiden kahden sukeltajan väliin.Hitaasti alkoi vene nousta ylös.Keula ylhäällä asentajien työskennellessä riskipaikoissa.Vähän kerrallaan venettä ylöspäin.
Kun vene oli ylhäällä, menin saman tien irroittamaan potkuria.Veneeseen kulku oli hankalaa, mutta työkaluja piti hakea.Alhaalla potkurin irrottamisessa auttoi hollantilainen Raymond.Pohja oli pitkän leväkasvuston ja näkin peittämä.Seuraavana aamuna oli potkuri irti ja pohja pesty.
Sain yhdeksi päiväksi hyvää tuulta mennä kohti etelää, joten päätimme lähteä äijäporukalla Suapeen. Suape on pieni kylä Rio Massangana-joen suistoalueella. Lähdimme aamuvarhaisella kohti kylää. Ankkuripaikallemme menevällä väylällä on vettä vain 40 senttiä, niin sisään on mentävä nousuveden aikaan. Olimme juuri ennen ylintä vettä paikalla. Se oli paras hetki koska jos vene jäisi pohjaan kiinni, vielä 10 senttiä nouseva vesi irrottaa veneen niin ettei tarvitse koko päiväksi jäädä kyljelleen lillumaan. Alimmillaan oli kaikuluotaimen mukaan 10 senttiä vettä kölin alla, mutta pääsimme turvallisesti riutan sisäpuolelle syvään veteen ankkuroitumaan.
Isäntämme Dios asui kylässä joten ensimmäisenä iltana meidät kutsuttiin hänen luokseen illalliselle.
Tullessamme illalla veneelle oli laskuvesi melkein alhaimmillaan, kölin alla oli kaikuluotaimen mukaan ainoastaan 20 senttiä vettä, vaikka aikaisemmin oli 5 metriä syvää. Muiden mentyä nukkumaan jäin ankkurivahdiksi alimman veden ajaksi, koska halusin varmistaa että kaikki menee hyvin. Vesi laskikin vielä 30 senttiä ja Cara Mia jäi tiukasti pohjahiekkaan kiinni, irroten itsestään puolen tunnin kuluttua.
Seuraavan päivän aloitimme safarin kumiveneellä jokea ylöspäin ajaen. Joki oli tiheän sademetsän keskellä ja siellä täällä oli kalastajien asumuksia. Muutama kalastajakin tuli veneillään vastaan. Yritimme kovasti etsiä alligaattoreita ja muita jokien eläimiä, muttemme nähneet kuin kaloja. Maisemat olivat niin huikaisevia että päätimme jäädä ylimääräiseksi päiväksi tutustumaan alueeseen tarkemmin.
Ajoimme iltapäivällä takaisin kylään ja isäntämme opastamina lähdimme patikkaretkelle. Reissu oli todella raskas paahtavassa helteessä. Kävimme vanhan majakan raunioilla, vanhassa varuskunnassa ja saimme vuoren rinteen puron putouksessa virkistävän suihkun.
Kylällä, illallisen jälkeen, menimme aikaisin nukkumaan koska aamun ylävesi oli kuudelta aamulla. Meillä oli siis lähtö juuri ennen auringonnousua viideltä.
Lähtö tapahtuikin suunnitellusti ja ajelimme ulos väylää pitkin jonka olimme edellisenä päivänä kumiveneellä tutkineet. Minkäänlaisia merimerkkejä ei ollut, vaan navigointi perustui muistikuviimme. Kerran köli töksähtikin pohjaan irroten saman tien. Tunnin kuluttua olimme taas turvallisesti merellä ja nostimme purjeet ajaen myötätuulessa takaisin Recifeen.
Oli upea reissu.
Isäntämme DiosJokivarren asumuksiaKalastajiaCara Mia ankkuroituna riutan sisäpuolelle.Suapen pääkatuPatikoimassa
Juuri kehuttuamme saartamme, lähdimme paikalliseen ravintolaan katsomaan Formula 1-kisoja. Palatessamme veneillemme huomasimme heti, että molemmissa veneissä oli käynyt varkaita. Generaattorini, sekä muuta arvokasta oli viety ja paikkoja rikottu. Nopea saaren purku ja siirtyminen turvasatamaan Cabangaan. Cabangassa onkin aseelliset vartijat, kolme uima-allasta sekä sauna, eikä alueelle pääse kuin jäsenet. Aamulla rikosilmoituksen teko ja yhteys vakuutusyhtiöön. Onneksi emme olleet paikalla varkaiden käydessä. Nyt katosi vain tavaraa, mutta olisi voinut käydä huonomminkin!
Rikosilmoituksen tekoa ystävällisen konstaapelin kanssa.Cabangan satamaa laskuveden aikaan. Cara Mia kauimmaisena oikealla.
Olimme täällä naapuriveneen Henkan kanssa jumissa. Satamamaksut ovat Brasiliassa kohtuuttoman kalliita, joten päätimme ostaa poijupainon ja muuttaa veneinemme samaan poijuun asumaan. Poijun hinnaksi tuli noin viikon laiturimaksu. Aurinkokennot tuottavat sähköä, generaattoriakin voi tarvittaessa käyttää, veden saamme haettua kanistereilla satamasta. Laiturissa voi ongelmaksi tulla torakat, rotat tai muut veneestä kiinnostuneet elukat.
Sunnuntaina totesimme maisemia ihaillessamme, että olemme rakentaneet oikean paratiisin, maisemat, musiikki, kaikki oli nyt niin hyvin kuin mahdollista ja nimesimme yhteisömme saareksi. Tässä on hyvä odotella tuulen kääntymistä.
Saaremme kuvan keskellä, vasemmanpuoleiset veneet.
Ystävykset, jotka pitävät minusta hyvää huolta. Pesevät pyykkini, siivoavat veneen, kiillottavat metalliosat kauniiksi. Ajeluttavat autollaan, kun on asioilla käytävä, hoitavat kaupassakäynnit. Kaikkein parasta, että Debora on innokas Portugalin opettaja.
Debora ja Pollyzinha
Manuel
Vartioi Cara Miaa haukankatseellaan ja valppaudellaan.
Ramingo
63 vuotias kalastaja-soutaja. Kertoo syntymäkotinsa olleen tässä aallonmurtajalla. Jaksaa kuljettaa meitä veneellään aina kun tarvitsemme.
Dios
Taitava purjehtija, jonka kanssa patikoidaan ja käydään jokisafarilla. Ammatiltaan poliisi. Kutsui meidät kotiinsa illalliselle, esitteli kauniin vaimonsa ja molemmat poikansa.
Marzio
Kuljettaa meitä moottoroidulla yhteysaluksellaan tarvittaessa. Jatkuvasti uusia juttuja. Tulee usein iltaa istumaan kanssamme ja tuliaisina tuo äitinsä tekemiä herkkuja.
Marco
Hoitaa jokapaikan asioita, juttelee mukavia taukoamatta, vaikka sanaakaan en ymmärrä.
Samurai
Omistaa iltakotimme. Saanut kutsumanimensä harrastettuaan taistelulajeja vuosikymmeniä.
Näiden ihmisten lisäksi olen saanut paljon muitakin kavereita, mutta heidän kanssa vietän aikaa eniten.
Nyt olen sitten päättänyt jäädä talvehtimaan Recifeen. Jatkuvat pasaatituulet ja merivirrat estävät etenemiseni kohti Kap Hornia. Kesäkuun (täällä keskitalvi) olin varannut veneen ylösnostoon, pohjan maalaukseen ja kylkien kiillotukseen, joten siirtomiehistöä en ole hommannut. Heinäkuun olen varannut perheelleni joka on tulossa tänne lomailemaan. Ehkäpä joitain kavereitakin tulee. Recife tuntuu kivalta paikalta viettää aikaa ja ihmiset ovat mukavia. Olen löytänyt paljon uusia kavereita joiden kanssa vietän paljon aikaa. Paikalliset ovat todella ystävällisiä, nöyriä ja auttavaisia. Portugaliakin olen oppinut! Pernabuco Iate Clube on turvallinen, vartioitu paikka veneen säilytykseen. Olen oppinut tuntemaan alueen hyvin ja osaan kulkea paikallisilla kulkuvälineillä, kuten soutajan veneellä joita täällä on paljon. Meillä on lähimpien kanssa yhteinen verkosto, jossa pidämme toinen toisistamme huolta. Totesin ettei täältä kannata mihinkään vastatuuleen lähteä, vaan lähden sitten kun sää on suotuisa. Olenhan niin vapaa, kuin mies vain voi olla!
Yhteysaluksen kuljettaja/ SukeltajaVälillä korjattiin moottoria, kun ei meinannut pysyä kiinnityksissään.Katunäkymiä
Täällä Brasilian rannikolla piti puhaltaa Portugalista tuleva pasaatituuli 5-10 metriä sekunnissa. Minulla olisi silloin ollut täysmyötätuuli sekä myötävirta 2 solmua, jolloin olisin spinnulla purjehtien ollut viikossa Rio de Janeirossa. Siellä olen suunnitellut talvehtivani. Tuulet ovat aina menneet näin ja näin niiden piti myös jatkua. Nyt jostain syystä, kenties ilmastonmuutoksen vuoksi, ovat tuuli ja merivirrat tehneet kuperkeikan. Täällä on täysi vastatuuli ja -virta. Swan veneenä kyllä pärjäisi, mutta välinerikkoja tulisi paljon ja se olisi miehistölle todella rankka reissu. Olen ollut täällä Recifessä nyt pari viikkoa ja joka päivä on tuuli samasta suunnasta, lounaasta. Onneksi tämä on mukava paikka jossa on mukavia ihmisiä, niin voin täällä viikonkin vielä odotella.
Usein tulee rankkasateitaTuijotuskilpailu Kunigunden kanssa. Häviäjä kivettyi.Teimosan kalastusaluksia.
caramiamaailmanympari.net 