Tahitin elämää

Tahitilaiset ovat onnellisia, ystävällisiä ja vieraanvaraisia. He kutsuvat mielellään vieraita kotiinsa, ehdottavat kaikkea yhteisiä illanviettoja, lomia, kiertoajeluita ja muuta yhteistä aikaa, mutta asiat kuten työ, aikataulut ja muut sovitut ovat heille mahdoton yhtälö. Jos sovit illalla tapaamisen seuraavaksi aamuksi, niin voit olla varma, ettei tahitilainen tule paikalle. Saaren elinkeinoelämää hallitsevat kiinalaiset, kalastusteollisuutta japanilaiset ja turismia kansainväliset ketjut.

Ruoka tänne tuodaan ulkomailta. Liha Uudesta Seelannista, juusto Ranskasta, maito Hollannista, näkkileipä Ruotsista, kalat Chilestä, hedelmät, vihannekset ja kana Yhdysvalloista. Näin saarilla ainoastaan muutaman pienen viljelyspalstan, mitään teollisuutta en nähnyt. Saarilla on kuitenkin oma olutmerkki ja lihasäilykemerkki, kuitenkaan en nähnyt ainuttakaan lihakarjaa, en edes kanaloita. Olutpanimotakaan en nähnyt. Kaupassa oli myytävänä vain vähän paikallisia tuotteita. Kotimainen tomaatti oli viisi kertaa kalliimpaa kuin Suomessa. Saari on kuitenkin maaperältään todella hedelmällistä ja vuorille satava vesi mahdollistaisi viljelyn helposti, mutta täkäläinen ei pysty pitkäjännitteiseen työhön.

Tietä ei kannata kysyä, koska tahitilainen haluaa aina auttaa ja neuvoa, vaikkei ymmärrä edes kysymystä. Etsimme Yanmar-jälleenmyyjää, Temana Importia, viikon löytämättä oikeata paikkaa. Kävelimme kolmisenkymmentä kilometriä etsiessämme liikettä, josta saisimme ostaa uuden starttimoottorin. Saimme monia puhelinnumeroita kysyttyämme neuvoa, joista ainuttakaan ei toiminut. Syynä toimimattomuuteen oli, että numeron eteen oli laitettava joku etunumero jonka kaikki kuulemma tietävät.

Naisilla oli kaunis tapa koristautua kukkaseppeleisiin ja kukkasin eri puolilla hiuksia. Miehet kantoivat usein kaulallaan isoa kukkaseppelettä nimeltään lei. Paikallisille käsite ”tartu hetkeen” on todella osuva käsite. Kaikki elivät vain tätä hetkeä, vailla huolta huomisesta, onnellisina ja iloisina. Tanssivat, laulavat ja juhlivat paljon.

521522

523
Tahitin kaunista luontoa
524
Tahitin lapsia
525
Näkymiä Tahitilta

526527

528
Venus-niemen majakka
529
Lisää näkymiä Tahitilta

545546

5210
Niklas tahitilaiskanootissa
5211
Asukkailla on tapana perustaa hautausmaita kotipihoilleen
5212
Temaeva-tanssiryhman keikalla oli yli 3000 katsojaa

521352155216521752185219

Tahitin suomalaiset

Suomalainen merimies Peter Hägersten karkasi laivasta 1700-luvun loppupuolella Tahitille. Hänet tunnettiin pahana riitapukarina ja roistona, juuri sellaisena miehenä jota sen ajan heimopäälliköt tarvitsivat. Lisänä Peterillä oli taito käyttää ruutiaseita, joten ura sotilaana oli varma. Peter eteni nopeasti kuningas Pomaren luottohenkilöksi, kenraaliksi. Mihin hänet lähetettiin, jäi jäljelle savuavia raunioita ja ruumiskasoja. Vanhempana hän sairastui elefanttitautiin, jossa hänen jalkansa turposivat niin paljon, että kävely oli mahdotonta. Kuningas Pomare lahjoitti hänelle oman saaren eläkevuosien viettoa varten. Saari sijaitsee Venusniemen pohjoispuolella ja parikymmentä vuotta vanhojen tietojen mukaan olisi asumaton.

Päätimme vallata saaren takaisin Suomelle. Lähdimme aikaisin aamulla, minä, Nicke ja Anne, matkalle kohti saarta. Varusteina oli kamera, uimahousut ja Suomen lippu. Rantaan päästyämme oli Annen lähdettävä takaisin satamaan vuokra-auton palauttaakseen, mutta minä ja Nicke, täynnä itsevarmuutta, päätimme vaikka uida saareen – eihän suomalainen pelkää kolmensadanmetrin uintia ja parimetrisiä haita! Veteen päästyämme arvioimme merivirran olevan niin suuri, että uinti on mahdotonta. Lisäksi aallokko oli parimetristä. Rannassa oli purjelautailijoita ja moottoriveneitä, joten päätimme kysyä kyytiä heiltä. Kaikki sanoivat saaren olevan asuttu ja sinne on pääsy kielletty, ei auttanut selitykset saaren kuulumisesta suomalaisille. Suomalaisten korpisoturien oli nyt annettava periksi selvän ylivoiman edessä. Lähdimme alueelta pois mustaa rantahietikkoa pitkin kävellen, kuitenkin vanhan sotapäällikön Hägerstenin elämästä keskustellen.

Peter Hägersten kuoli todennäköisesti 1800 luvun alkupuolella. Hänen elämänsä loppuvaiheista en löytänyt mitään tietoa.

Muita suomalaisia emme Tahitilla tavanneet.511

512
Peter Hägerstenin saari rannalta katseltuna
513
Paikallisten asuntoja

514

515
Vielä viimeinen vilkaisu suomalaissaareen

 

Tanssiharjoitukset

Tulimme sovitusti harjoituspaikalle Papeeteen koulun pihalle. Tanssiryhmä olikin paljon suurempi kuin eilisissä juhlissa olimme saaneet käsityksen. Pelkästään soittajia, ukulelen, kitaran sekä rumpujen, oli nelisenkymmentä, tanssijoita vielä noin sata siihen päälle. Oli mahtavaa kuunnella kun kolmekymmentä käsiparia hakkasi rytmikkäästi rumpuja ja me olimme silloin keskellä sitä kaikkea. Harjoitukset kestivät pari tuntia, jonka jälkeen lähdimme illalliselle kiinalaiseen ravintolaan. Huomenna vielä viimeiset harjoitukset ennen ensi perjantain suurta keikkaa Heiva I Tahitia, johon odotetaan satoja, ehkä jopa tuhatta katsojaa.

491492493494

495
Ja lantiot heiluivat!

496

Humalahakuisuutta tahitilaistyyliin

Ravintolassa meillä nuorilla oli tapana tilata drinkkimme pienestä lasista, jota lämmitettiin muutama sekunti puhalluslampulla ja isompi lasi ylösalaisin päälle. Drinkin höyrystymistä oli odoteltava parikymmentä sekuntia, jonka jälkeen päällimmäinen lasi nostettiin varovasti, mutta nopeasti pöydälle, ettei höyryt pääse karkuun. Ensin imettiin juoma pillillä, juoman arvioisin olevan noin 15-prosenttista. Seuraavaksi imettiin pillillä keuhkoihin kaikki höyry isosta lasista. Kihahtaa päähän samantien, tosin vaikutus myös häviää nopeasti.

341
Ensin juoma puhalluslampulla lämpimäksi.
342
Isompi lasi ylösalaisin päälle.
343
Valmiina 1.2. Nyt.
344
Juoma pillillä suuhun.
345
Lopuksi isosta lasista imetään höyryt suoraan päähän.

Illan aikana minulta kysyttiin miten suomalaiset sanovat manuija, kerroin, että kippis. Kuulivat väärin ja sain lempinimen kapteeni hippis….pitäisköhän käydä parturissa?

Tanssiryhmän matkassa

Viikonloppuna emme työskennelleet kauppahallissa, emmekä veneellä. Päätimme lähteä kiertämään saarta liftaten, se on niin helppo tapa tutustua paikallisiin ihmisiin. Sataman edestä bussipysäkiltä meidät otti kyytiin nuori tahitilaistyttö Pualani. Ystävystyimme heti. Pualani kertoi kuuluvansa tahitilaiseen tanssiryhmään ja että hänellä on kova kiire ryhmän vapaapäivän viettoon. Kiire tuntui katoavan nopeasti, kun ajelimme Pualanin näyttäessä Tahitin nähtävyyksiä. Keskusteluissamme Pualani kertoi setänsä olevan näyttelijä Marlon Brando. Hänen setänsä näytteli pääosaa elokuvassa ”Kapina laivalla”, joka kertoo Bountyn kapinasta. Elokuva kuvattiin Tahitilla ja setä ihastui alueeseen ja osti täältä oman saaren. Vähän ajan kuluttua puhelin soi ja saimme kutsun osallistua tanssiryhmän vapaapäivän viettoon. Paikka osoittautui isoksi merenranhuvilaksi uima-altaineen. Istuimme talon terassilla yhteensä noin kahdenkymmenen tahitilaistanssijan kanssa. Taustalla näkyi Moorean saari, lähempänä koralliriutat, joihin tyynen valtameren mainingit kaatuivat ja talon edessä laguunin tyyni turkoosin värinen vesi. Musiikista vastasi kolme ukulelen soittajaa ja kaikki tahitilaiset lauloivat paikallisia laulujaan omalla kielellään. Tahitin kieli on hauskaa kuunneltavaa suomalaiselle, se kuulostaa samalta kuin lapsena puhuimme jotain leikkikieltä. Huka puka haka vaka…

Tarjolla oli paikallisia herkkuja, maakuopassa kypsennettyä lihaa ja paljon muuta, mikä ei minulle selvinnyt. Pikkuhiljaa alkoi väki vähenemään ja alkuyönä meitä oli enää seitsemän. Ryhmän johtaja pyysi meitä tulemaan seuraavana päivänä mukaan harjoituksiin. Meillähän on päivällä työpäivä, mutta lupasimme tulla illalla kello viisi.

Olin jo aikaisemmin huomannut tahitilaisnaisten käyttävän hiuksissaan kukkaa, toisella puolella päätään. Kysyin asiasta ja minulle kerrottiin kukan olevan vasemmalla, jos henkilön sydän oli varattu jollekin, mutta oikealla puolella tarkoitti sydämessä olevan vielä paikka vapaana jollekin.

13695682_10208717940679857_1253754601_n
Juhlapaikan terassi
13734684_10208717953120168_858366316_n
Laguunin turkoosi vesi
13695731_10208717953840186_174251805_n
Talon pihalla
13714376_10208717954360199_187650316_n
Altaalla
13705226_10208717954440201_1503072628_n
Allasta myös käytettiin
13735182_10208717955520228_1385551877_n
Välillä tahitilaistanssia ukulelemusiikin tahdissa
13689742_10208717956240246_304879727_n
Terassilla oli lämmin tunnelma
13706304_10208717956600255_883418734_n
Laulun sanat
13694991_10208717957920288_262985574_n
Osa ryhmämme jäsenistä
13664270_10208717959400325_1554483841_n
Vähän ennen auringonlaskua siirryimme rannalle musiikin tahdissa
13695133_10208717962960414_916399459_n
Auringonlaskun otimme vastaan laguunissa uiden. Taustalla Moorean saari.

13735487_10208717968800560_924392785_n

13695823_10208717969240571_1613502596_n
Auringonlaskun värit olivat kuin maalauksesta
13689560_10208717969880587_1183144653_n
Illalla istuimme ringissä, taas ukulelekonsertissa
13689608_10208717971720633_1900177724_n
Vielä illallinen jo pienemmällä seurueella
13689670_10208717976080742_485072784_n
Iloinen isäntäväkemme. Kiitos talon omistajille iloisesta illasta!
331
Matkalle lähdössä
332
Ryhmän tarkastus
333
Ainoastaan yksi ukulelen soittaja
334
Kivaa oli

 

Huolsimme venettä viikon. Kävimme läpi polttoainejärjestelmän, irrotin tankin ja pesin sen maissa. Paljon muitakin pienempiä huoltoja tuli tehtyä. Vihdoin veneen ollessa valmis päätimme mennä tutustumaan Papeeten kaupunkiin. Ensimmäiseksi osuimme isoon kauppahalliin, jossa oli paikallisia simpukan helmiä myytävänä. Panimme merkille, että jokaisessa kioskissa oli samantapaisia koruja myynnissä. Käsityötä oli vain siimaan pujotetut helmet ja joka kojussa samat, kenelläkään ei mitään omaperäistä. Tutustuimme yhteen kauppiaista, Melanieen, ja sovimme, että Johann suunnittelee heille jotain omaperäisempää. Tulimme meidän ehdotuksemme kanssa seuraavana aamuna takaisin. Kolmannen päivän jälkeen totesin olevamme töissä siellä, teimme täysiä työpäiviä ja illat vietimme yhdessä näiden helmenkasvattajien kanssa.

481

482
Helmenkalastajien tuotteita

483

484
Meille alkaa pikkuhiljaa selvitä millainen olisi omaperäisempää
485
Vanhoja tuotteita
486
Meidän ideamme uusista.
487
Työkavereitten kanssa illanviettoon kaupungille
488
Työkavereitten kanssa merellä Papeetessa

Elämää Papeetessa

Siirryimme keskustan kalliista marinasta ankkuriin muutaman kilometrin päähän Marina Tainan edustalle. Säästin näin 46,- eur päivässä. Hinnat täällä ovat melkoiset. Appelsiini 4,- kilo, perusmakkara 20,- kilo, kananmunat 3,- eur/6 kpl. Kolmen vartin Eritoff vodkapullo, joka Chilessä maksoi 3,5 eur, on täällä 46,- eur eli kolmetoistakertainen hinta. Melkein kaikki ruoka on tuontitavaraa Euroopasta, paitsi kala Chilestä. Joitain tuotteita tuodaan myös Uudesta Seelannista. Etsin kuitenkin paikallisia tuotteita, jos ne olisivat edullisempia, ja löysinkin. Täällä valmistetaan erittäin korkeatasoisia lihasäilykkeitä joita ostin merimatkoja varten ja kanaa voi ostaa edullisesti, mutta paras löytö oli sataman vieressä kojuaan pitävä vanhempi pariskunta jotka myyvät huippuhyviä ananaksia, tuoreita, makeita ja kypsiä, niin hyviä, etten ole ennen voinut kuvitellakaan niiden makua. Ajattelin syöväni joka aamu yhden kokonaisen ananaksen, mutta kirjoittamishetkeen mennessä, niitä on uponnut kaksi joka aamu. Hintaa yhdelle ananakselle tulee euron verran.

471
Aamiaisella veneessä
472
Ananasostoksilla
473
Tainan sataman rantaa

Rajamuodollisuudet Papeetessa

Ensin oli käytävä lentokentällä passintarkastuksessa. Minulla kaikki oli ok, mutta kolumbialaisella Johannilla, jolle olimme tietysti etukäteen hankkineet viisumin, ilmoitettiin: ”viisumia et olisi edes tarvinnut, mutta paluulentolippu tai 1500,- euron takuumaksu maksettava, muuten on lähdettävä heti takaisin”. Minä olin sairastamiseni takia vielä huonossa kunnossa, mutta pyysin päivän lisäaikaa, johon he suostuivat. Menimme samantien bussilla keskustan nettikahvilaan, jossa varasimme netistä lentolipun Bogotaan… sitähän ei tarvitse maksaa, kun se on pelkkä varaus. Varauksen teimme vielä espanjaksi, ettei passintarkastaja lukisi sitä liian tarkkaan.

Seuraavana aamuna ensin tulliin, jossa tullimies ihmetteli suurta viinimäärää. Kerroin olleeni koko kahdeksan viikon ajan vuodepotilaana, joten matkalle varatut viinit jäivät juomatta. Sen jälkeen passintarkastukseen, jonne mennessä jännitys oli kova: meneekö varaus läpi lentolippuna? Menihän se. Oli noin puolipäivä ja sairastamisen takia oli taas voimat pois…sänkyyn makaamaan, siis.

Seuraavana aamuna oli edelleen niin huono olo, että soitin tutulle tahitilaislääkärille ja kysyin mitä voisin asialle tehdä. Hän kertoi olevansa Moorean saarella, eikä henkilökohtaisesti pysty auttamaan, mutta antoi työpaikkansa osoitteen ja lupasi, että hänen kolleegansa pitävät minusta hyvää huolta. Ja niin pitivätkin. Tutkimukset kestivät kaksi päivää ja lähtiessä sain lääkekuurin, joka sisälsi neljää eri lääkettä, joista kolme oli antibiootteja yhteensä kymmenen tablettia päivässä, lisäksi neljä pussillista jauhetta joka oli nautittava veden kanssa. Ihmeparantuminen oli tosi. Kahdessa päivässä muutuin vuodepotilaasta energiapakkaukseksi, joka heräsi aamulla auringon noustessa ja teki korjaustöitä veneeseen koko päivän.

461
Katunäkymä Papeeten rantakadulta
462
Miehet melomassa perinteisellä tahitilaiskanootilla
463
Tahitin vanha uhripaikka
464
Kivipatsas uhripaikan lähellä
465
Keihäänheittoharjoitus

466

467
Maalitauluna kookospähkinä
468
Tahitin graffiteja
469
Papeeten kujia
4610
Perheet kalastamassa
4611
Papeeten satamaa
4612
Papeeten tyttöjä kukka hiuksissaan

Raportti vastoinkäymisestä

Meille tuli sähköongelmia, ja jouduimme laittamaan kaikki turhat laitteet kiinni, kuten jääkaapin. Ruokaa oli paljon, herkkuja: filettä, palvikinkkua, lohta, jotka melkein kaikki jouduin heittämään pois. Viimeiseksi herkuttelun naudan sisäfileellä, joka oli pakattuna vakuumiin. Se olikin pilaantunut, sain vatsataudin joka vei ruokahaluni kahdeksi viikoksi, makasin sängyssä käymättä ulkona.

Vihdoin parannuttuani olin todella nälkäinen ja avasin näkkileipäpaketin ja homejuustoa päälle… Uusi vatsatauti. Taas kaksi viikkoa sängyssä. Olin niin heikossa kunnossa, että miehistö vaati minua soittamaan hätäpuhelun meripelastukseen. Vastasivat meripelastuksesta, ettei tuolle alueelle saa apua, mutta yhdistivät lääkärille, josta apua löytyikin. Minulla on veneessä hyvin varustettu lääkekaappi, josta sopiva antibiootti löytyikin. Flagyl-antibiootti oli niin voimakasta, että vei kaikki voimani sekä ruokahalun. Henkisesti oli hyvin raskasta, kun tiesi, ettei apua saa, enkä tiennyt onko sairaus menossa huonompaan vai parempaan suuntaan. Laihtumiseni huomasi päivittäin, olenkin riutunut varmaan kymmenisen kiloa lisää. Kurjinta, kun lihakset pieneni, mutta nahka ja luut jäivät. Nyt kuitenkin Tahitilla Papeeteen satamassa keräilen voimia seuraavaa etappia varten. Voimat ovat aivan loppu, kaikki fyysinen tuntuu ylivoimaiselta.

3263261