Viiden päivän odotuksen jälkeen sääennusteet vihdoin lupasivat kylmiin lounaistuuliin muutosta. Tuulen piti muuttua noin kello 15-18.00, eli juuri ennen pimeää. Lähdin sveitsiläisen Robustan kanssa samaa matkaa, ajattelimme sen olevan turvallisempaa. Olin jo puolenpäivän aikaan valmiina lähtöön. Paperiasiat hoidettuna tullissa, satamaviranomaisilla ja prefeiturassa, joka on Suomen merivartioston ja poliisin sekoitus.

Kello viideltä ei tuuli ollut vielä muuttanut suuntaansa… eikä kuudelta. Aurinko oli menossa horisontin taakse, mietin hetken jäänkö vielä yöksi, kaikki viranomaisasiat olisi hoidettava uudestaan, tulo- ja lähtöilmoitukset… ehei! Nyt merelle.

Jouduin ensin ottamaan suunnan kohti itää, jotta pääsin satamasta ulos, joka lounaistuulelle sopikin paremmin. Tunnin kuluttua tuuli sitten muuttui etelään ja sain otettua suunnan kohti Punta Del Esten niemen kärkeä, joka piti kiertää. Kaikki menikin hyvin eikä muuta liikennettä näkynyt, myös Robusta hävisi hitaampana näkyvistä. Jatkoin matkaa yli yön ja vielä seuraavan päivän, kunnes huomasin mukavan näköisen suojaisan lahden Montevideon länsipuolella ja jäin ankkuriin. Illalla veneen keittiöstä herkullisia lihapullia ja perunamuusia. Pitkät yöunet ja 18 tunnin tauon jälkeen matka jatkui.

Seuraavana yönä näin valtavan ukkosmyrskyn suoraan edessäni joka arvioni mukaan oli kuitenkin sisämaassa ja menossa kohti pohjoista. Sain ukkosmyrskyn laidoilla kuitenkin kovat tuulet suoraan sivulta, joka lennätti Cara Miaa melkein kymmentä solmua. Robustan valot ilmestyivät suoraan eteeni horisonttiin ja tunnin kuluttua olivat hävinneet taakse. Aallokkoa ei ollut ja meren syvyys täällä Rio Platan lahdella oli vain kolmisen metriä. Ajoin käsiohjauksella koko yön, nauttien lujasta menosta ja edessä näkyvästä ukkosmyrskystä, joka salamoinnillaan välillä valaisi koko taivaankannen.

Aamun sarastaessa nousin jokea ylös. Jouduin käynnistämään moottorin, koska vastavirta oli liian voimakas. Nopeuteni oli ainoastaan alle kaksi solmua. Noustuani kuutisen tuntia saavuin paikkaan, jossa useampi joki kohtaa toisensa, ja siitä oli ainoastaan myötävirtaa alaspäin venesatamaan. Jäin siihen taas ankkuriin, jotta laituriin voisin ajaa valoisassa. Otin mukavat 8 tunnin päiväunet ja heräsin Robustan laskiessa ankkuriaan viereeni. Seuraavana päivänä ajelimme koneella peräkkäin kohti Barloventon satamaa.