Sampon Jiippi – Miehistön tarinaa purjehdukselta

Puoliksi järjestetty on puoliksi järjestetty.

Se jättää sopivasti tilaa improvisaatiolle ja yksilövapaudelle. Sammon Jiippi oli yksilövapauden ylistys erityisesti Sammon Jiippiin osallistuneelle miehistölle – Eekille, Jyrkille, Petrille, Sampolle, ja Sepolle. Kapteenimme Make on tietysti täysin oma lukunsa. Vapaus on aivan liian laimea sana kuvaamaan Maken olotilaa hänen aloitettuaan noin kolmen vuoden seikkailun purjeveneellään, S/S Cara Mialla.

Saavuimme lentäen Martiniquelle, Fort-de-Franceen, torstai-iltana 18.1.2015. Kostean kuuma ja pimeä ilta otti meidät vastaan jo kentällä. Saimme suoran kuljetuksen Point-du-Boutin satamaan ja kumiveneellä poijulle, missä Cara Mia keinahteli Fort-de-France lahden aalloilla. Lahti on sopivan suojassa Atlannin aalloilta ja avautuu länteen, -Karibianmerelle.

Oli jo aivan pimeää: Make tarjosi illallisen, matkasta väsynyt miehistö humaltui huolimattomasti ja nukahti herätäkseen ensimmäiseen aamuun Karibialla. Ensimmäinen päivä kului varustautumiseen purjehdusta varten. Fort-de-Francen kaupoista hankittiin tarpeellinen muona ja juoma. Make kävi läpi purjehduksen ja käyttäytymisen säännöt laivalla. Kävimme läpi lähdön tsekkilistan kohdat ja jaoimme miehistön kansimiehiin ja baarimestareihin.

Illalla poijupaikan lähistöllä olleen rantaravintolan happy hourin jokainen minuutti käytettiin valppaasti hyödyksi.

Lauantaiaamuna söimme jo totutusti laiva-aamiaisen, irtaannuimme poijusta ja nostimme purjeet. Fort-de-Francen lahdesta kesti purjehtia ulos noin tunnin ja Martiniquen saaren suojista toinen tunti, kunnes löysimme tasaisella itätuulella muodostuvat Atlannin mainigit.

IMG_1924

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miehistö osoittautui monipuoliseksi merimiestaidoiltaan. Petri on purjehtinut Itämerta ristiin rastiin, Jyrki on soudellut kaikki Turunsaariston karit ympäriinsä, Seppo tuntee kaiken tarpeellisen laivanrakentamisesta, Eeki pystyy kaatamaan metsää isonkin laivan tarpeisiin ja Sampo on keksinyt koneteekkarien Kork-Cruising risteilybusineksen Pyhäjärvellä, Tampereella. Hyvä porukka kasassa siis!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuulen nopeus oli noin 15 m/s ja meno oli huimaa! Päämääränämme oli St Lucia ja tavoitteenamme oli olla perillä ennen pimeää. Puolivälissä ei näkynyt kumpaakaan saarta, vaikka täysin kirkkaalla ilmalla tämäkin olisi mahdollista. Ilma on Karibialla tasaisen lämmintä, merellä taivas on lähes pilvetön, saarten päällä on tosin pilviä jotka satavat monta kertaa päivässä muutaman minuutin ajan.
Ensimmäinen miehistön hoitama rantautuminen laituriin suijui mutkitta, paitsi että ryyppy oli kapteenin mukaan hitaasti hoidettu. St.Luciassa, upeassa vierasvenesatamassa relattiin sunnuntaipäivä: käytiin uimassa ja beacillä. Seppo jatkoi luentosarjaansa Venäjän tilanteesta: asiat tulivat selkeiksi sen suhteen, miten olennaisesti Venäjä vaikuttaa Suomeen ja mitkä ovat mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita…

teksti ja kuvat: Jyrki

St Pierre

Merirosvoista ja autiosaaresta on selvitty ja maailmanympäripurjehdus jatkukoon.  Suuntasimme Martiniquelle ja tarkemmin sanottuna sen entiseen pääkaupunkiin, Karibian Pariisinakin tunnettuun St Pierreen.  Kaupungilla on melko synkkä historia, sillä se tuhoutui täysin tulivuorenpurkauksessa aikanaan. Mont Pelée -vuorella tapahtui räjähdys vuonna 1902, joka sai aikaan erittäin kuuman pyroklastisen pilven. Muutamassa minuutissa olivat kaikki kaupungin 30 000 asukasta palaneet kuoliaaksi, lukuunottamatta erittäin onnekasta vankia, joka löytyi neljä päivää räjähdyksen jälkeen hengissä sellistään maan alta. Loppuelämänsä mies vietti amerikkalaisen sirkuksen vetonaulana, -kuinka onnekas mies voi olla!

Vierailimme myös katastrofille omistetussa tulivuorimuseossa. Pienessä museossa oli näytillä räjähdyksessä litsaantunut kirkonkello, yhteensulaneita posliinilautasia, rautanauloja…. Suurin osa kaupunkilaisista oli rähjädyksen sattuessa kirkossa juhlistamassa lasten konfirmaatiota.

Mont Pelée -tulivuoren huippu ei näyttäynyt meille pilvien keskeltä koko kaupungissaoloaikanamme.
Mont Pelée -tulivuoren huippu ei näyttäynyt meille pilvien keskeltä koko kaupungissaoloaikanamme.

10922137_10204729914781702_682838278_n 10899693_10204729900781352_730266837_n 10937450_10204790136647211_865396516_n

Katastrofin museoon oli kerätty esineitä mm. rautanauloja ja posliinia, jotka olivat sulaneet möykyiksi.
Katastrofin museoon oli kerätty esineitä mm. rautanauloja ja posliinia, jotka olivat sulaneet möykyiksi.

10893598_10204729914821703_254596238_n

Martiniquelta kohti Grenadaa

10881323_10204514531997267_2040720158_n

Lähdimme matkaan aamupäivällä heti passintarkastuken jälkeen. Martiniquella passintarkastus menee helposti satamatoimistossa itsetehtynä tietokoneella.

Matka meni loistavasti. Ensin lentokalat piirittivät venettä, seuraavaksi tuli valtavan kokoinen delfiiniparvi ja myöhemmin valtavat valaat tulivat hyppelemään veneen lähelle.
Saimme uistelemalla noin nelikiloisen doradon, josta riitti ruokaa useaksi päiväksi.
Illaksi tulimme Rodney Bayhin. Keskinopeudeksi saimme kryssivastaisessa tuulessa melkein kahdeksan solmua. Kyllä Swan on hyvä vene!
Rodney Bay oli ARC Atlantinylitys kilpailun päätesatama, jossa oman luokkansa oli voittanut suomalainen Defyr niminen pursi. Onnellisilla voittajilla oli viikon mittaiset juhlat alkamassa meidän tullessamme satamaan. Juhlat olivat niin mukavan tuntuiset, että mekin päätimme jäädä ylimääräiseksi päiväksi juhliin mukaan. Samalla veneeseen ostettiin generaattori sähkökatkojen varalle.

10841444_10204514572838288_921900738_n 10850547_10204514553237798_1281656884_n
Lopulta maltoimme lähteä ja siirryimme lyhyellä purjehduksella Marigot Bayhin, jonne aikoinaan Englannin voittamaton laivasto pakeni häntä koipien välissä Ranskalaisia. Laivat saivat lahdelle näkymättömiksi naamioimalla mastot palmunlehdillä. Ranskalaiset ajelivat ohi, eivätkä ymmärtäneet minne laivat katosivat.
Sataman edustalla saimme seurata paikallisten kalastajien työtä. Miehet tulivat nopealla veneellä, laskivat verkon ja sukeltajia kalaparven ympärille ja alottivat verkon silmukan umpeen kuromisen.

10872420_10204514560717985_1448773805_n 10877841_10204514572798287_528146195_n 10850421_10204514553197797_379246929_n

Martinique -ostoksilla Fort-de-Francessa

Suuntasin shoppailemaan Martiniquella. Saarelta löytyy lukuisia pieniä poukamia, joihin on helppo ankkuroitua ja joissain on jopa valmiiksi järjestettyjä poijuja.

Hoidin rajamuodollisuudet nopeasti Anse Mitan nimisessä kylässä. Jätin veneen poijuun ja lähdin yhteysaluksella tutustumaan saaren pääkaupunkiin Fort-de-Franceen. Aikaisemmin pääkaupunkina toimi St. Pierre, mutta tulivuorenpurkaus vuonna 1902 tuhosi kaupungin ja tappoi kaikki 30000 kaupungin asukasta. Henkiin jäi ainoastaan kaupungin vankilan muurien suojassa ollut vanki.

Martinique on osa Ranskaa ja valuuttana toimivat eurot. Autojen rekisterikilvissäkin on EU logo. Puhelut täältä Ranskaan tuhansien kilometrien päähän ovat paikallispuheluita, joten minäkin olen saanut olla yhteydessä lähimpiin ihmisiin Suomessa.

Tullessani Fort-de-Franceen klo 13.00 oli kaupunki kuin kuollut, epäilin jo ydinsotaa, sillä missään ei näkynyt ketään.  Syynä taisikin olla vain päivän kuumin aika, jolloin ihmiset ovat lepäämässä ja kaupat ovat kiinni. Katukahviloissa sen sijaan oli enemmän elämää. Viiden aikoihin päätin kysymällä selvittää miksi kaupat sen sijaan yhä pysyvät kiinni. Kolmannen ihmisen kanssa löysimme yhteisen kielen, nimittäin saksan! Osasimme sitä molemmat yhtä huonosti, joten kommunikointi oli helppoa. Pian minulle selvisi , että tänään 11.11 on ensimmäisen maailmansodan päättymispäivä.
Suuntaan siis huomenna uudestaan ostoksille.

10805467_10204291265935755_1137703989_n 10811563_10204291283616197_74787903_n 10812098_10204291301696649_291240788_n