Tulin aamulla aikaisin, ennen kahdeksaa, kumiveneellä kylän rantaan, sillä halusin ehtiä Florionopoliksen bussiin. Kaupungissa veisin pyykit pesulaan ja hoitaisin muita asioita. Ranta oli leveä hiekkaranta, noin kilometrin pituinen. Vedin jollan rannalle, niin kolme miestä tulivat seurailemaan touhujani. Kohteliaasti kysyin, missä jollaa voisi turvallisesti säilyttää, niin miehet kantoivat veneeni lukittuun venevajaan ja sanoivat ”täällä säilyy”. Samalla miehet huomasivat ison säkin selässäni, jossa oli kolmen viimeisen viikon pyykit, eräs miehistä pyysi säkkiä itselleen, luvaten vaimonsa pesevät ne. Tälläisen vastaanoton jälkeen tietysti ystävyimme. Pariskunnan mies Maurí on ammatiltaan kalastaja ja rouva Silvane on kotirouva. Molemmat ovat syvästi uskonnollisia ja viettävät aina iltansa kirkossa. Kävin pariskunnan kotona usein kyläilemässä, vaikka kommunikointi portugaliksi olikin hankalaa. Muutaman päivän oleskelun jälkeen koko 500 asukkaan kylä tunsi minut ja matkani. Ihmiset tulivat juttelemaan kadulla ja olivat paikalliseen tapaan ystävällisiä. Vene säilyi ankkuroituna hyvin, vaikka jätin sen pitkiksi ajoiksi ilman vartiointia.