Cap Hornin kierron loppuarvio Karibialta Chilen Pto. Monttiin

Matka kesti yli vuoden. Purjehdittua tuli viitisen tuhatta meripeninkulmaa, eli noin yhdeksäntuhatta kilometriä. Kiven kierto oli minulle monikymmenvuotinen unelma ja nyt tuntuu hyvältä, kun tiedän, että pystyn melkein mihin tahansa. Miehistö vaihtui koko ajan. Pisimpään oli brasilialainen Debóra, alussa paras förstini ikinä Kunikunde, kiven kierrossa Terja. Recifessä oli mukana myös molemmat tyttäreni. Muutaman päivän olin jopa yksin.

Vene kesti hyvin. Yksi purje repesi ja purjehdustarvikkeita hajosi jatkuvasti. Matka maksoi noin 80 000,- euroa, josta miehistö maksoi suunnilleen kymmenesosan, lopun rahoitin itse. Matka on varmasti muuttanut minua, antanut paljon uusia ajattelutapoja. Argentiinassa opin heiltä lauseen: ”en nuestro país la amistad es nuestro tesoro” – ”maassamme ystävyys on aarteemme”. Ystäviä on tullut paljon lisää, varmaankaan kaikkia en enää koskaan tapaa. Nyt vietän vielä muutaman päivän Chilessä, josta lähden kohti Tahitia. Matkaa Tahitille on yli 4000 meripeninkulmaa, aikaa siihen kuluu kuutisen viikkoa.

Muistoja pitkin matkaa…

4514524534544554564574584594510451145124513451445154516451745184519452045214522

Happy

Reloncavi pursiseura Pto. Monttissa on mielenkiintoinen paikka. Ensimmäisenä viikonloppuna vuokrasin klubin grillitilan, ostin lihaa, viiniä, piscoa (paikallista jallua) ja kutsuin kaikki ”gringoveneilijät” grilli-iltaan. Lauloimme siellä karaokea, tanssimme, grillasimme ja vietimme upean illan. Meitä oli 11 henkeä seitsemästä eri maasta. Klubilla on siistit tilat ja kaikki palvelut toimivat. Erikoisinta paikassa on koira nimeltään Happy. Meistä tuli ystävät heti kun tapasimme. Veneilijät kertoivat jonkun purjehtijan tulleen satamaan, jättäen veneensä ja Happyn tänne telakalle useammaksi kuukaudeksi, matkustaen itse kotimaahansa Eurooppaan. Happyllä oli tapana nukkua Cara Mian vierellä laiturilla ja aina iloisesti reagoi minun heräämiseeni. Happy oppi nopeasti myös Suomea ja seurasi minua aina satama-alueella.

323
Grillijuhlat

324

Puerto Monttissa asuu kaksi suomalaista

Nimittäin kiinalainen Fu ja purjehtija Mani Suanto, joka ei oikeastaan asu täällä, vaan veneessään viidenkymmenen meripeninkulman päässä. Fu puhuu hyvin suomea asuttuaan siellä vuosia ja pidimme kaikki kolme jatkuvasti yhteyttä. Järjestimme jopa saunaillan paikallisessa kylpylässä ja kävimme chileläisperheen luona kyläilemässä mukavalla illallisella. Fu auttoi veneen bunkrauksessa järjestäen tukkuhintaista viiniä, joka kuulemma Tahitilla on uskomattoman kallista. Mani osasi neuvoa parhaat reitit purjehdukselle ja vastavirtapaikkojen kierrot. Sataman väki kohteli minua paljon paremmin, kun tiesivät minun olevan Manin kaveri – on tainnut kaveri pitää hyvästä maineestaan huolta.

 

 

Merimiesperinteitä

Merimiehille tavanomaista oli Cap Hornin jälkeen ensimmäisenä vapaapäivänä ottaa laivalla pari rommia ja tämän jälkeen lähteä taksilla kaupungille tatuoitavaksi. Minä tein samoin. Merimiesten tatuoinneista pystyi näkemään kuinka kokenut merimies on. Atlannin ylityksen jälkeen ankkuri, päiväntasaajan jälkeen Neptunus, päivämäärärajan jälkeen kultainen lohikäärme, jos on vieraillut kiinalaisessa satamassa lohikäärme ja Cap Hornin jälkeen täysissä purkeissa seilaava kolmimastoparkki. Olen tatuoinnista niin ylpeä, että päätin lähteä näyttämään sitä tuhannen kilometrin päähän Santiagoon suurlähettiläälle. Suurlähettiläs oli tatskastaan innoissaan ja otti siitä pari valokuvaakin. Matka kesti ilta kahdeksasta aamu yhdeksään. Matkalla nukkuessani havahduin hereille nähdessäni vastaantulevan liikenteen valoja, pomppasi pystyyn huutaen, että olemme liian lähellä rantaa, ennen kuin tajusin olevani bussissa. Taisi muilla matkustajilla olla hauskaa.

3061
Rommit lähtiessä laivalla
3062
Ensimmäinen tatuointipaikka ei herättänyt luottamusta. Kaverilla oli ruuveja päässä ja lävistyksiä, niin paljon, että tyyli oli liian heviä merimiestatuoinnille.
3063
Seuraavassa paikassa huomasin heti kaverin rakastavan työtään. Saman tien alkoi luonnoksen teko. Lyijykynä vaihtoi käyttäjää minun ja hänen välillään ja idea alkoi syntyä.
3064
Aikamme luonnostelimme ja saimmekin kuvan paperille

3065

3066
Kuva edistyi pikkuhiljaa…
3067
Valmis!
3068
Illalla juhlittiin Fun luona ja seuraavana päivänä bussilla Santiagoon suurlähettilään tapaaminen.

 

Pto. Edenistä Pto. Monttiin

Vihdoin saimme sivulta tuulta, joka kuljetti meitä reippaalla vauhdilla, jolloin koukkasimme kanavilta ulkomerelle. Pystyimme purjehtimaan myös yöllä, matka etenee nyt hurjaa vauhtia. Pysähdyimme tapaamaan suomalaispurjehtija Mani Suantoa.

Vietimme häneen veneessään mukavan illan, kiinnittyneinä hänen ankkuroidun veneensä kylkeen. Purjehdimme sieltä pieneen Calbucon kaupunkiin. Kiinnitimme veneen ensin kalastusaluksen kylkeen, mutta oltuamme siinä vähän aikaa totesin, ettei paikka ole turvallinen. Satamassa pari hampparia tulivat yliystävällisinä tutustumaan. Ensin pummasivat oluet, sitten alkoivat vaatimaan rahaa. Huomasin kalastajaveneissä kaiken irtonaisen olevan lukittuina, joten siirsin veneen ankkuriin kaupungin toiselle laidalle.

Matkaa Pto. Moittiin oli enää 17 mpk. Aamulla heräsimme pohjoisesta puhaltavaan myrskyyn. Lähdimme kuitenkin merelle, mutta salmessa oli niin kova vastavirta, että vene kulki takaperin. Käännyimme takaisin ankkuriin odottelemaan tuulen tyyntymistä. Kävimme bussilla Pto. Monttissa, kiertelimme kaupungilla ja odottelimme. Kolmantena päivänä tuuli heikkeni, mutta oli edelleen vastainen, niin päätimme lähteä. Tulimme perille illalla ja satamassa meitä odotteli ranskalaisvene Donazita. Illalla söimme yhdessä Donazitan salongissa. Tähän päättyi minun vuotta aikaisemmin Karibialta aloittamani Cap Hornin kierros. Seuraavana päivänä oli aika noudattaa merimiesperinteitä Cap Hornin jälkeen.

441
Mani Suanto

442

443
Pto. Monttin satama.

444