Sail Fast – Live Slow

Keskiviikkoaamulla lähdimme bussilla hoitamaan maahantulomuodollisuudet St. Vincent and the Grenadinesien valtakuntaan. Bussimatka oli varsinainen elämys! Hurjastelu tapahtui vanhalla Hiacella, jossa oli yli 20 matkustajaa. Kuljettaja veteli mutkateitä vauhdilla ja reggae-, soca-, calypso-räppi soi täysillä auton soittimelta, mitä vielä taydensi sellainen subbari, että ihmettelin auton rakenteiden kestämistä.
Tullissa kiinnitin huomiota siihen, miten hitaasti paikalliset ihmiset osaavat kävellä. Lähes kaikki kävelivät kuin vähän hidastetussa filmissä. Siitä aloin ymmärtää T-paita tekstejä Live Slow. Toisaalta oli myös Sail Fast paitoja. Sail Fast – Live Slow sopii täydellisesti Sampon Jiipin matkakuvauksen nanoversioiksi.
Kingstownissä kävimme vanhalla vihannestorilla, mikä oli muiden yrittäjien valtaama sen jälkeen kun uusi vihannestori on rakennettu. Paikka oli puurakenteinen pimeähkö sokkelo. Löysimme sieltä partureita, baareja ja pieniä kauppoja. Monessa paikassa soi paikallinen kalypso-soka-reggae-räppi kovalla volyymilla. Paikalliset aloittavat helposti keskustelun. Yksi tapaamamme muusikko esittäytyi Mr. Godfrey Dubliniksi. Lähistöllä oli myös kalahalli, josta ostimme tonnikalan.

IMG_2061 IMG_1957 IMG_2078

Iltapäivällä purjehdimme lyhyen halssin Bequian saarelle. Ankkuriryyppy alkoi olla jo niin kohdallaan, että kapteeni harkisti Eekin nimittämistä Förstiksi. Söimme herkullisen tonnikalaillallisen veneessä ja päätimme jäädä torstaiksi Bequian upeaan satamalahteen. Torstaina teimme saarikierroksen ja kävimme katsomassa kilpikonnien kasvattamista ja ostimme kalasatamasta kolme lobsteria, mitkä valmistettiin tulilla sillä aikaa kun miehistö söi lounaan ja joi rommia.
Illalla Make valmisti luxus gourmee -ilallisen lobstereista. Illallisen päätteeksi mentiin rantaravintolaan, jossa steel bändi soitti elävää peltitynnyrinkansimusaa. Myöhemmin oltiin yhtä mieltä siitä, että bändi soitti koko ajan samaa biisiä.
Perjantaina jouduin jättämään hyvästit purjehdusjengin jatkaessa purjehdusta Grenadiinien saarten kautta Grenadaan. Otin Bequiasta yhteysaluksen Kingstowniin ja sieltä lentelin LiatAirin reiteillä Barbadoksen kautta takaisin Martiniquelle ja kotiin talviseen Suomeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Bequia

Äijäporukalla päätimme lähteä retkeilemään Bequialle, tarkemmin sanottuna siis Grenadiinien toiseksi suurimmalle saarelle.
Tämä osoittautui sangen hyväksi ideaksi: Otimme avolavapakun kuljettajalla päiväksi ja kerroimme, että haluamme päästä saaren Atlantinpuoleiselle rannalle pikkukylään nimeltään Paget Farm. Hypättyämme ulos pakusta saimme todeta, ettei paikka todellakaan ole mikään turistikohde, vaan todellakin pieni paikallinen karibialainen kylä. Eräs kalastaja lupasi  valmistaa meille edullisesti hummereita ja tokihan tartuimme tarjoukseen. Hän kävi ensin uimalla hakemassa puulatikon, joka toimi sumppuna. Valittuamme mieleiset hummerit hän laittoi nuotiolle peltipurkin, jossa oli kiehuvaa merivettä ja samantien hummerit elävänä perään.
Kalastaja hakemassa sumppua merestä
Kalastaja hakemassa sumppua merestä
Hummereita odotellessamme seurailimme kalastajien saaliinperkuuta. Menimme auringonsuojaan venevajaan, jossa säilytettiin valaanpyyntiin tarkoitettua purjevenettä ja valaanluita. Katoksen alla piti eräs nainen kahvilantapaista ja valmisti meille erittäin herkulliset ruoka-annokset, jotka maksoivat noin 2,-euroa/ annos. Nappasimme matkalla vielä valmiit hummerit mukaan, kun lähdimme veneelle illalliselle. Aivan huikea päivä tuli siis vietettyä, -vaikkakin maissa tällä kertaa!
Meille valittiin parhaat hummerit
Meille valittiin parhaat hummerit
Kalastajat käsittelemässä saalistaa
Kalastajat käsittelemässä saalistaa
Hummerit kypsymässä
Hummerit kypsymässä
Saaressa valaanpyyntiasema. Valaita odotetaan tulevaksi helmikuussa.
Saaressa valaanpyyntiasema. Valaita odotetaan tulevaksi helmikuussa.