Pto. Natalesista Pto. Edeniin 300mpk.

Ensimmäisenä päivänä siirryimme kaupungin hulinasta ankkuriin lähelle Angostura Kirkeä. Paikka on kapea salmi, josta vuoroveden noustessa tai laskiessa virtaa valtava määrä vettä. Virran nopeus voi olla jopa 14 solmua. Suurimpien virtapaikkojen alle syntyy valtavia vesipyörteitä jotka voivat olla kymmenenkin metriä halkaisijaltaan. Purjeveneelle ei niistä haittaa ole, kunhan menee vauhdilla alueen läpi. Kysyimme lähtiessä laivastosta neuvoa, milloin olisi helpoin mennä läpi. Neuvo oli kello neljältä aamulla ja kymmeneltä virta kääntyisi vastaiseksi. Päätimme ettemme lähde pimeällä, koska täällä karttaplotterit voivat näyttää väärin, jopa kaksi meripeninkulmaa. Aurinko nousee kello kahdeksan, eli seitsemältä lähtö jotta kello kahdeksan olisimme virtapaikassa. Teimme suunnitelman mukaan ja nousimme vauhdilla kanavaa ylös kunnes pääsimme alueelle, josta alkoi vastatuulet.

Pohjaanreivatulla isolla ja puolikkaalla fokalla luovimme välillä myrskylukemiin nousseella tuulella koko päivän. Illaksi ankkuriin suojaisaan lahteen. Täsmälleen sama joka päivä, koska täällä myrskyää yhdeksänä päivänä kymmenestä ja koko ajan pohjoisesta. Yöt vietimme ankkuroituneena erilaisissa suojaisissa lahdenpoukamissa, koska täällä ei todellakaan pysty navigoimaan yöllä ilman tutkaa, purjehtiminen voisi onnistuakin, mutta navigointi ei. Vettä sataa joka päivä. Lämpötila nousee päivisin yli kymmeneen, joskus viiteentoista. Saisi nämä myrskyt jo loppua ja Polynesian tropiikki lämmittää, mutta sinne on ensin päästävä.

Seitsemäntenä purjehduspäivänä tapahtui ihme: myrskyt loppuivat, ilmapuntari nousi kohisten, tuuli tyyntyi täysin, ilma lämpeni auringon alkaessa paistaa. Moottorilla sitten ajelimme kohti Puerto Edeniä, jossa oli neljä minulle hyvin tuttua venettä: Robusta, Kalibu, Abraxas ja Beduin. Illalla meillä olikin grillijuhlat. Aamulla muut veneet lähtivät kohti pohjoista, mutta minä halusin jäädä tänne, koska tuuliennusteet eivät olleet mielestäni suotuisat. Ajattelin odotella pari päivää ja sitten hyvällä tuulella, levänneellä miehistöllä, mennä vauhdilla kaksi päivää aikaisemmin lähteneiden ohi.

Pto. Eden on yksi maailman eristyneimmistä kylistä. Asukkaita on 176 ja yhteysalus poikkeaa tänne kerran kuukaudessa. Me purjehdimme tänne viikon, näkemättä ainuttakaan rakennusta, muutaman laivan ja kalastusaluksen näimme koko viikon aikana. Jotenkin minulle jäi olo, etteivät Edenin asukkaat ole kovinkaan onnellisia. Kaikki asunnot olivat lukittuja, pihoissa korkeat aidat, joita vartioi vihaiset koirat. Ihmisillä ei ollut yhteisiä illanviettoja, eivätkä vaikuttaneet toisilleen ystävällisiltä. Jos haluaa elää eristyksissä itsekseen, on tämä siihen oikea paikka. Maasto on niin vaikeakulkuista, että tänne on rakennettu puiset kadut, yhteensä pari kilometriä, jotka tutkimme tarkkaan.

 

431
Puerto Edenin kauppa ja ystävällinen kauppiaspariskunta

432433

434
Cara Mia ankkuroituna keskelle lahtea.
435
Eedenin rantakatu.

436

437
Eedenin sairaala.

438

439
Seitsemäntenä päivänä tuuli tyyntyi ja sateet loppuivat.

4310

Pto. Natales

Kaupunki sijaitsee Chilessä ja sinne päästäkseen on purjehdittava Tyyneltämereltä Andien läpi Pampalle. Ilmasto muuttuu matkalla täysin. Tyynenmeren puolella on kylmää, sateista ja myrskyistä, Natalesissa vain myrskyistä.

Kaupungissa on suomalainen yrittäjä, joka omistaa pienen hotellin. Hotelli Wildin baarista tulikin toinen olohuoneeni. Iltaisin usein pohdimme maailmaa ja sen ihmisiä, elämän todellisia arvoja. Sovimme tapaamisesta veneillä Thaimaan vesillä myöhemmin.

Ankkuroiduin aluksi kaupungin pohjoispuolelle Pto. Consuelon lahdelle. Paikasta oli melko vaikeaa päästä kaupunkiin, niin vaihdoimme kaupungin edustalle poijuun. Paikka oli muuten hyvä, mutta laivasto valvoi liikennettä salmessa ja luvan kaupunkiintuloon kumiveneellä joutui pyytämään VHF-puhelimella. Kolme päivää jouduimme sitten kovan tuulen takia veneessä odottelemaan lupaa.

Natalesiin tuli minulle miehistöksi Pto. Williamsista saapunut kolumbialainen Johann, sekä Caribian Guadeloupelta kotoisin oleva Maeva. Totesimme pian olevamme täydellinen bändi, jokaisen osaamisen myötä. Maeva Ranskan kansalaisena sai hoitaa keittiön parhaansa mukaan ja Cara Miassa harvoin syödään niin hyvin kuin täällä.

Reittisuunnitelma oli purjehtia vastatuuleen luovien Chilen vuonoja pohjoiseen ensin Pto Edeniin. Matka on noin 400 meripeninkulmaa, myrskyisiä vesiä. Arvelimme matkan vievän nelisen viikkoa. Purjehtiminen onnistuu vain valoisaan aikaan, koska täällä GPS-koordinaatit saattavat näyttää parikin meripeninkulmaa väärin. Öisin on todella pimeä. Päivän pituus on noin 11 tuntia, koska syksy on jo pitkällä. Kahden ja puolen kuukauden kuluttua on keskitalvi.

421
Johann saapumassa Cara Mialle
422
Suomalaisessa hotelli Wildissä mukavia illanviettoja.
423
Pto. Consuelon hevospaimen

424

425
Pto. Consuelon ankkuripaikka
426
Pto. Consuelossa tuttuja puita
427
Pto. Consueloon oli ahdasta tulla 2.1 metrin syväyksellä