Lähtö Chilen Pto. Monttista

Vene ostettiin täyteen ruokia ja juomia, jotka Tahitilla ovat kalliita. Vene ui viitisen senttiä syvemmällä kuin normaalisti. Maasta uloskirjautuminen ja purjehdusluvan saaminen vei kaksi päivää, kun laivaston tarkastaja halusi vielä aamulla käydä veneellä. Laiturille tuli meitä saattamaan taas iloinen Happy-koira, joka jäi katselemaan lähtöämme. Ilma oli täysin tyyni ja koneella ajelimme kohti merelle vievää Canal Chacaon salmea. Salmessa virta kääntyi kuuden tunnin välein ja oli jopa kahdeksan solmua, eli ulos on mentävä myötävirrassa.

Päätimme yöpyä ankkurissa Calbucon kaupungin lahdella. Lahdella menimme vielä kumiveneellä laivastoasemalle ilmoittautumaan. Kerroimme olevamme uloskirjautuneita maasta ja matkalla Tahitille. Hän antoi meille luvan liikkua kaupungilla vapaasti… ei tainnut ymmärtää, että passit on jo leimattu Pto. Monttissa. Käytimme tilaisuuden hyväksemme ja nautimme vielä viimeisen aterian maissa ja lähettelin läheisille viimeisiä sähköposteja. Sitten aikaisin nukkumaan, koska lähtö oli pimeällä, salmessa on oltava kello kahdeksan. Salmesta päästiin vauhdikkaasti seuraavana aamuna ulos, mutta ilma oli edelleen tyyni eikä meillä ollut niin paljoa polttoainetta, että voisi koneella ajaa.

Kökimme siinä melkein paikallamme kaksi päivää, edeten vain parikymmentä meripeninkulmaa. Vihdoin alkoi tuulla…pohjoisesta, yltyen myrskyksi. Kolme päivää kryssimme myrskyssä pohjaanreivatuin purjein, kunnes tuli täysin tyyntä päiväksi. Vihdoin kuudentena päivänä tuuli kääntyi länsituuleksi, kuljettaen meitä kohti maalia. Alussa olleiden vastatuulien takia emme kuitenkaan pysyneet purjehdusohjeen mukaisesti rannikon lähellä, vaan päätin lähteä ajamaan suoraan kohti Tahitia. Minulle oli sanottu, ettei niin voi tehdä, koska siellä tulee kaikki, tuulet ja virrat, vastaisiksi. Moni on yrittänyt, mutta kaikki palanneet takaisin. Meillä olikin jatkuvaa vastavirtaa.

Parhaimpana päivänä sain 151 meripeninkulmaa mittariin, mutta normaali oli vähän yli sata. Tahitilla meitä oli odottamassa Veli-Veikko perheineen, joten kiire oli. Piti unohtaa vierailut Pääsiäis- ja Robinson Crusoen saarilla. Laskin, että päivämatkojen ollessa 142 meripeninkulmaa, pääsisimme kolmessakymmenessä päivässä perille. Nyt sitä solmun myötävirtaa tarvitaan. Matka kesti yhteensä kahdeksan viikkoa. Viisi ensimmäistä viikkoa oli parin päivän välein tyyntä, tai pojoismyrskyä, joten eteneminen oli vaivalloista.

Minua pyydettiin kertomaan myös vastoinkäymisistä, niin kirjoitan huomenna lisää, miten matka voi muuttua painajaiseksi.

31413142

 

Happy

Reloncavi pursiseura Pto. Monttissa on mielenkiintoinen paikka. Ensimmäisenä viikonloppuna vuokrasin klubin grillitilan, ostin lihaa, viiniä, piscoa (paikallista jallua) ja kutsuin kaikki ”gringoveneilijät” grilli-iltaan. Lauloimme siellä karaokea, tanssimme, grillasimme ja vietimme upean illan. Meitä oli 11 henkeä seitsemästä eri maasta. Klubilla on siistit tilat ja kaikki palvelut toimivat. Erikoisinta paikassa on koira nimeltään Happy. Meistä tuli ystävät heti kun tapasimme. Veneilijät kertoivat jonkun purjehtijan tulleen satamaan, jättäen veneensä ja Happyn tänne telakalle useammaksi kuukaudeksi, matkustaen itse kotimaahansa Eurooppaan. Happyllä oli tapana nukkua Cara Mian vierellä laiturilla ja aina iloisesti reagoi minun heräämiseeni. Happy oppi nopeasti myös Suomea ja seurasi minua aina satama-alueella.

323
Grillijuhlat

324

Puerto Monttissa asuu kaksi suomalaista

Nimittäin kiinalainen Fu ja purjehtija Mani Suanto, joka ei oikeastaan asu täällä, vaan veneessään viidenkymmenen meripeninkulman päässä. Fu puhuu hyvin suomea asuttuaan siellä vuosia ja pidimme kaikki kolme jatkuvasti yhteyttä. Järjestimme jopa saunaillan paikallisessa kylpylässä ja kävimme chileläisperheen luona kyläilemässä mukavalla illallisella. Fu auttoi veneen bunkrauksessa järjestäen tukkuhintaista viiniä, joka kuulemma Tahitilla on uskomattoman kallista. Mani osasi neuvoa parhaat reitit purjehdukselle ja vastavirtapaikkojen kierrot. Sataman väki kohteli minua paljon paremmin, kun tiesivät minun olevan Manin kaveri – on tainnut kaveri pitää hyvästä maineestaan huolta.

 

 

Pto. Edenistä Pto. Monttiin

Vihdoin saimme sivulta tuulta, joka kuljetti meitä reippaalla vauhdilla, jolloin koukkasimme kanavilta ulkomerelle. Pystyimme purjehtimaan myös yöllä, matka etenee nyt hurjaa vauhtia. Pysähdyimme tapaamaan suomalaispurjehtija Mani Suantoa.

Vietimme häneen veneessään mukavan illan, kiinnittyneinä hänen ankkuroidun veneensä kylkeen. Purjehdimme sieltä pieneen Calbucon kaupunkiin. Kiinnitimme veneen ensin kalastusaluksen kylkeen, mutta oltuamme siinä vähän aikaa totesin, ettei paikka ole turvallinen. Satamassa pari hampparia tulivat yliystävällisinä tutustumaan. Ensin pummasivat oluet, sitten alkoivat vaatimaan rahaa. Huomasin kalastajaveneissä kaiken irtonaisen olevan lukittuina, joten siirsin veneen ankkuriin kaupungin toiselle laidalle.

Matkaa Pto. Moittiin oli enää 17 mpk. Aamulla heräsimme pohjoisesta puhaltavaan myrskyyn. Lähdimme kuitenkin merelle, mutta salmessa oli niin kova vastavirta, että vene kulki takaperin. Käännyimme takaisin ankkuriin odottelemaan tuulen tyyntymistä. Kävimme bussilla Pto. Monttissa, kiertelimme kaupungilla ja odottelimme. Kolmantena päivänä tuuli heikkeni, mutta oli edelleen vastainen, niin päätimme lähteä. Tulimme perille illalla ja satamassa meitä odotteli ranskalaisvene Donazita. Illalla söimme yhdessä Donazitan salongissa. Tähän päättyi minun vuotta aikaisemmin Karibialta aloittamani Cap Hornin kierros. Seuraavana päivänä oli aika noudattaa merimiesperinteitä Cap Hornin jälkeen.

441
Mani Suanto

442

443
Pto. Monttin satama.

444