Kaukana suuren meren toisella puolella asuu itsepäinen kansa maassa, jossa talvella on kylmä ja kesällä lämmin. Kansalaiset arvostavat maan sinivalkoista lippua, mutta haukkuvat päättäjiä. Kesäisin grillaavat paljon. Suurin intohimo on joukkueurheilulaji varsinkin, kun ottavat mittaa isommasta naapurimaasta. Tango musiikki on ihmisten intohimo ja kansalaiset tietävät joulupukin olevan Suomesta. Maa on pohjois-eteläsuuntainen, sillä on pitkä rantaviiva, suurin osa ihmisistä asuu siinä osassa maata, joka on lämpimin. Ihmiset ovat rehellisiä.

Tässä oli Argentiinan yhtäläisyyksiä Suomen kanssa, mutta erojakin löytyy. Suomessa tärkeimpiä ihmisten arvon mittayksiköitä on raha, omaisuus ja yhteiskunnallinenasema.

Argentiinalaiset arvostavat paljon enemmän miten ihmisellä on aikaa toiselle, ystävyyttä, auttamista. Tuntemattomat ihmiset saattavat kutsua muita luokseen, tarjota illallisen…saattavat tulla veneelle töihin auttamaan, eivätkä halua palkkaa työstään. Tämä matka, uusiin ihmisiin ja kulttuureihin tutustuminen, uudet ajattelutavat ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen, avanneet silmäni näkemään asioita uudella tavalla.

Olen monesti miettinyt paluutani Suomeen. Olenkohan enää sama ihminen, kuin lähtiessäni, mitenköhän sopeudun vanhaan arkeen? Mitä alan tekemään kotona, jatkanko purjehtimista vai perustanko kanalan. Varmaankin jäisin tänne asumaan, jos ei Suomessa olisi rakkaita.

Suuri haaveeni Suomeen palattuani on rakentaa tyttärilleni omat kesämökit omani naapureiksi.

Pitkän merimatkan jälkeen on hienoa tulla turvalliseen satamaan, mutta kaikkein parasta on oma kotisatama. Se on kuin hyvä ystävä, johon voi luottaa.

Nyt hyvästit Argentiinalle, toivottavasti pääsen joskus tänne takaisin… jäi ikävä!

 

301
Argentiinalaisia ystäviäni illanvietossa
302
Barloventon pursiseura
303
Meripelastajat työssään Rio Platalla
305
Junaa odotellessa
304
Pastailta

Kauppamatkalla

Matka Mar del Platasta vei 5 päivää Caleta Hornoon ja kun täällä olin viettänyt yli viikon, niin ruoka alkoi loppumaan veneestä. Olin keskellä erämaata. Sääennusteet kertoivat, että täällä joutuu viettämään vielä useita päiviä. Sveitsiläisten Robustassa oli sama tilanne, niinpä päätin Anjan ja Thomaksen kanssa lähteä kävellen hankkimaan täydennystä. Tiesimme pohjoisessa olevan kylän nimeltään Camarones, siis sinne.

Aloitimme matkan vaikeakulkuisessa maastossa, ylitimme kuivia joenuomia, pitkiä mäkiä ylös ja alas, laaksoja, kunnes vastaan tuli väylä, jota pitkin pystyi maastoajoneuvolla ajamaan. Aprikoimme hetken kumpi suunta olisi parempi, itä vai länsi. Matkalla näimme paljon laamoja, villilampaita, näimme myös paljon nääntyneiden eläinten ruhoja sekä luita, mutta merkkejä ihmisistä ei alkuun näkynyt. Kävelimme nopeasti, melkein juosten paahtavassa auringossa, olin hengästynyt koko päivän, taukoja emme pitäneet. Vihdoin tuli pieni maatila, jossa pihalla oli vapaana kaksi hevosta. Meitä oli kolme ja nälkä niin kova, ettei kaksi hevosta riittänyt. Talo oli kuitenkin autio, mutta sinne pääsi autolla, tiesimme siis suunnan, jossa asutusta olisi. Lähdimmekin etenemään siihen suuntaan.

Olimme jo todenneet, että matka on niin pitkä, että paluu samana päivänä ei olisi mahdollinen. Vihdoin näimme noin viiden kilometrin päässä joitain taloja. Paikka osoittautui hienoksi fincaksi, maatilaksi. Pihassa paljon hevosia ja paikka oli selvästi hyvin hoidettu. Tilalla oli hevostenhoitaja, joka ei ollut uskoa meidän kävelleen Caleta Hornosta sinne. Hän kertoi, että matkaa kaupunkiin on enää 24 kilometriä, mutta tilan toisella puolella on tie, jossa kulkee silloin tällöin autoja. Olin tuntenut jo jonkun aikaa, että kengässäni oli hiekanjyvänen. Tielle päästyämme olimme niin väsyneitä, että melkein nukahdimme autoja odottaessamme. Vihdoin tuli auto, peukalot pystyyn ja kyytiä pyytämään. Jes – pysähtyi. Saimme kyydin Camaroneksen kylään.

Ensin järjestimme majoituksen hostellista, sitten kauppaan ostoksille, sillä oli lauantai-ilta. Sen jälkeen ravintolaan, jossa omistaja tuli kertomaan, ettei lihaa ole, vain kalaa. Käskin hänen lähteä kauppaan hakemaan lihaa, sillä minulla oli nälkä, en ollut syönyt kuin aamiaisen. Ravintoloitsija teki niinkuin käskin ja valmisti meille upean illallisen. Ihmiset tulivat kyselemään olimmeko me niitä jotka olivat kävelleet Caleta Hornosta. Olimme pienessä kylässä nopeasti tunnettuja. Illalla vielä hostellissa pohdimme päivän matkaa. Meillä oli mukana käsi VHF-puhelin, jolla päätimme vielä ottaa yhteyttä Perfecturaan, paikalliseen merivartiostoon. Hekin olivat jo kuulleet meistä ja he lupasivat seuraavana päivänä heittää meidät maastoautollaan takaisin niin lähelle kuin mahdollista. Samaan aikaan huomasin hiekanjyvän kengässäni hanganneet ensin sukkaan parin sentin reijän ja jalkapohjaan ison kivuliaan rakon. Rakko muuttui niin kivuliaaksi, että seuraavana päivänä Prefecturan merivartijat halusivat viedä minut sairaalaan, mutta kieltäydyin.

Merivartijat olivat todella ystävällisiä ja kahvittelujen jälkeen lähdimme aseman päällikön kanssa ravintolaan lounaalle ja iltapäivällä kaksi virkapukuun pukeutunutta, pistooleja vöillään pitävää, merivartijaa ottivat meidät maastoauton lavalle ja lähdimme ostosten kanssa takaisin Caleta Hornoon. Matka kesti kaksi tuntia. Kävelemämme matka oli merivartijoiden mukaan 46 kilometriä. Me olimme luulleet matkanneemme vain noin 25 kilometriä. Arvioimme perustui GPS-mittaukseen joka antoi linnuntiemitan eikä huomioinut mutkia. Veneillä meitä odottamaan jääneet olivat olleet huolissaan matkan pidennyttyä vuorokaudella.

Loppuarvio ostoksistamme. Ostimme kaksi naudan sisäfilettä yhteensä kolmisen kiloa jotta saisimme pidettyä kunnon grillijuhlat veneellä, kilon perunoita, kilon omenia, juustoa, kinkkua, leipää ja pullon Fernet Brankaa, jonka jaoimme kolmeen osaan hostellissa illalla.

21
Kumpaan suuntaan lähtisit?
22
Autiolla tilalla tiesimme olevamme oikealla suunnalla
23
Löytämämme finca näytti silmissämme taivaalta, tiesimme kävelymatkaa olevan enää vähän.
26
Aamulla jätimme veneet lahdelle ja lähdimme etenemään vaikeakulkuisessa maastossa

24

27
Matkalla näimme useita nääntyneiden eläinten raatoja

252829213211

231
Hostellissa hetken rentoutus ja kipeän jalan lepuutus ennen iltaruokaa

210214215212

216
Ensin Prefecturaan kahville, sitten lounaalle.
217
Lounaan jälkeen Thomas nukahti puistonpenkille
218
Merivartijat olivat sonnustautuneet virkapukuihinsa ja pistoolit vyöllä lähtivät viemään meitä takaisin
219
Matka oli mukava, kun meille vielä auton ikkunasta tarjoiltiin mate-juomaa.

221220

222
Vihdoin perillä!

223225226227

228
Ravintolan jääkaappi
229
Anja ja Thomas onnellisina pitkän kävelyn jälkeen

224230

232.jpg
Kipeä jalka vaati teippauksen

Mar del Plata – Caleta Horno

Matka kesti viisi päivää, sain kovaa 18 m/sekunnissa myötätuulta, sadetta, aurinkoa, tyyntä, hellettä ja vilua. Perille pääsin aamuvarhaisella ja kiinnitin veneen kunnolla. Cara Mia oli kiinnitetty ankkurilla sekä neljällä kiinnitysköydellä yhteensä yli 400 metriä, koska lahdella on viiden metrin vuorovesi ja jatkuvasti oli myrskyjä odotettavissa. Meitä oli neljä venekuntaa, joiden kanssa olen purjehtinut jo pitkään, Robustan kanssa kolme kuukautta. Cara Mia tuli tavalliseen tapaansa ensimmäisenä maaliin, vaikka aina lähtee viimeisenä. Careta Horno on keskellä erämaata, vaikeakulkuisessa kallioisessa maastossa. Kallioiden laelta ei näy horisontin sisäpuolelta mitään muuta kuin kallioita. Yhteysvälineenä vain satelliittiyhteydet. Toivoin, etten joudu montaa päivää viipymään paikalla.

381
Maasto oli vaikeakulkuista

3813

3814
Neljä venekuntaa asiallisesti kiinnitettyinä. Kiinnitysköysiä yli puolitoista kilometriä
383
Kun sää salli kalastimme päivisin ja iltaisin vietimme saaliin kanssa grilli-iltoja
382
Thomas tarkistamassa kiinnitysköysiä
384
Saalis illalla grillissä. Kalalajia emme tunnistaneet, hyvää valkoista ruodotonta, kuin kuhaa, aprikoimme syödessämme.
385
Kuivatimme itse merilevää ruuaksi
386
Kuivattu levä maistui hyvältä
387
Villit laamat ja lampaat ihmettelivät meitä, outoja kulkijoita.
388
Päivisin kävimme meren puolella katsomassa, josko merelle jo pääsisi.
389
Kalan kaikki osat käytettiin tarkasti
3810
Silmänkantamattomiin kallioita… kallioita.
3812
Cara Mia karussa maisemassa

Joulu Mar Del Platassa

Saksalainen purjehtijaperhe oli tullut kanssani samaa matkaa jo kuukauden ja vietimme paljon aikaa yhdessä. Lapset, Leo 10v ja Zoe 12v, toivoivat kovasti joulupukkia. Näin ainutlaatuinen tilaisuus oli käytettävä hyväksi! Lupasin heille suomalaisen joulupukin. Hauskuutta vahvistaakseni vein kaupungin ilmoitustauluille mainoksia joulupukin palveluista. Illalla vietimme mukavan grilli-illan heidän väljässä purjeveneessään, joka oli ankkuroituna satama-altaan sisäpuolelle. Ruuan jälkeen ilmoitin olevani väsynyt, hyvästelin perheen ja menin kumiveneeseen vaihtamaan vaatteita ja hakemaan lahjasäkkiä. Parran olin rakentanut kaideverkkovyyhdestä, jonka olin aikonut asentaa Cara Mian reelinkiin.

371
Joulupukki-ilmoitus
372
Pukki lasten kanssa

Autopilottia korjaamassa Mar Del Platassa

Laite on korjattava ennen matkan jatkumista. Heti maanantaiksi sain tilattua osaavan tuntuiset sähkömiehet. Miehille sähkölaitteet olivat selvästi tuttuja ja luotin heti heidän ammattitaitoonsa. He irrottivat osia, veivät niitä mennessään elektroniikan asiantuntijoille, ensimmäiseltä ei apuja löytynyt, eikä toiselta. Loppuarvio oli, että osat ovat korjauskelvottomia. Pitää saada uusia, mutta niitä ei ole myytävänä, vaan koko laitteisto on vaihdettava… hinta 4000,- USD. Korjausaikaa eivät osanneet arvioida, koska uusi sarja saattaa seistä tullissa kuukausia… KUUKAUSIA! Hitto.

Minulla on tännekin kolmen kuukauden viisumi menossa umpeen, eikä ainakaan veneelle pysty uutta saamaan. Otin yhteyttä kaikkiin mahdollisiin tuttuihin ja Suomesta löytyikin kaverini, jolta saan lainaksi kaikki rikkinäiset osat, kunhan saan niille kuljetuksen jostain. Niillä osilla saan veneen väliaikaisesti korjattua. Rahtina osia ei voi lähettää, koska tullimuodollisuudet Argentiinaan ovat hirveät. Suurlähetystöstä löytyikin Sara, jonka isä oli tulossa seuraavalla viikolla Buenos Airesiin. Saraa ei paljon tarvinnut suostutella, kun hän ymmärsi tilanteen heti – Sara on itsekin purjehtija. Seuraava viikko ja joulu lähestyivät. Lähdin bussilla viiden tunnin matkalle kohti Buenos Airesia. Vietin kaupungissa muutaman ylimääräisen päivän tavaten kavereitani ja hankkien muita varaosia, joita Buenos Airesin jälkeen ei puoleen vuoteen saa mistään. Osat saatuani, takaisin 5 tuntia bussilla kohti Mar Del Plataa, jonne seuraavaksi aamuksi tilatut sähkömiehet laittoivat laitteen muutamassa tunnissa kuntoon jouluaattoaamuna. Sitten alkoikin joulun vietto mukavalla mielellä.

361
Matka Buenos Airesiin oli pitkä, noin viisi tuntia. Tie oli yksitoikkoinen halkoen Argentiinan aroja, pampaa. Tiessä ei ollut mutkia. Onneksi kuski pysyi hereillä. Bussi oli todella hieno, leveät nahkaistuimet kolmessa rivissä.
362
Pampaa, pampaa ja pampaa
363
Bussi sisältä ja ulkoa

364

365
Sähköasentajat saivat vihdoin autopilotin toimimaan.

Buenos Aires – Mar del Plata

Vihdoin oli aika lähteä jatkamaan matkaa. Olin viimeistä iltaa ystävieni kanssa ja pääsin nukkumaan vasta puoli kolmelta. Laitoin herätyksen kahden ja puolen tunnin päähän kello viideksi. Aamulla heräsinkin ennen aurinkoa, keitin kahvit ja lähdin merelle.

Ensimmäisenä olikin jokiajelua tyynessä säässä. Aurinko noustuaan lämmitti mukavasti, eteneminen oli verkkaista, koska olin valinnut lähtöajan nousuveden mukaan, jolloin virta kääntyi vasta kun olin korkeimmassa kääntöpisteessä. Korkeimmassa kohdassa sitten purjeet ylös ja myötävirrassa ilman konetta seitsemää solmua, vaikka tuulta oli vain neljä metriä sekunnissa. Jokivesi oli väriltään ja koostumukseltaan kuin kaakao, mutta päätin olla kuitenkin maistamatta, koska veden haju ei tukenut kaakaoteoriaa, pikemminkin mutateoriaa. Purjehdus eteni hyvin koko päivän ja illan, mutta yöllä tuuli tyyntyi muutamaksi tunniksi vaihtaen samalla suuntaansa satakahdeksankymmentä astetta.

Aamulla auringon noustessa oli veden väri jo vaihtunut kauniin siniseksi. Tuuli vaihteli taas koko päivän, joka teki tuuliperäsimen käytön mahdottomaksi. Yöllä tuuli nousi myrskyksi, otin isonpurjeen alas ja jatkoin pelkällä keulapurjeella. Aallokko nousi niin suureksi, että oli taas parempi pysyä sisällä.

Salamointi jatkui monta tuntia, silloin se tapahtui, autopilotti hajosi. Tiesin mitä se tarkoittaa: käsiohjausta koko loppumatkan. Aamuyöllä tuuli muuttui mukavaksi sivutuuleksi, jolloin pystyin trimmaamaan veneen muutamaksi minuutiksi kulkemaan itsekseen. Keittelin siinä mate-juoman itselleni, joka on kuulemma tehty kokapuun lehdistä. Juoma piristikin, niin, ettei nukkumisesta sitten satamassa meinannut tulla mitään. Aamuyöllä kello neljä oli Cara Mia kiinnitetty Mar del Platan satama-altaan poijuun. Otin siinä vielä hamnsuupit ihaillen auringonnousua ennen nukkumaanmenoa.

351
Viimeisenä päivänä Buenos Airesissa kaverit kävivät moikkaamassa veneessä
352
Albatrossiparvi kiinnostui uistimestani
353
Joen vesi oli kaakaon väristä
354
Purjeet kuljettivat venettä verkkaasti
355
Merellä maisemat ovat usein huikaisevia. Tässä yksi auringonlasku.
356
Tuuli vaihteli koko ajan, joten purjeita joutui säätämään puolelta toiselle jatkuvasti.
357
Hamnsuupit Mar Del Platan satamassa juuri ennen auringonnousua

358

Argentiinan suomalaiset

Olin ennen maahan tuloa tuttavan tuttuni kautta vaihtanut meilejä suurlähetystössä työskentelevän Saran kanssa, joka taas välitti tietoni puolisuomalaiseen Ilkkaan, joka harrastaa purjehtimista. Tätä kautta myös suurlähettiläs halusi tutustua projektiini. Lähetin myös Facebookin kautta kutsun kaikille Buenos Airesin suomalaisille tulla tutustumaan Cara Miaan. Heti ensimmäisenä viikonloppuna sitten meitä suomalaisia olikin yhteensä viisi. Vietimme iltaa veneellä ja naapuripursiseuran ravintolassa keskustellen kaikista maailman tärkeistä asioista, en enää muista mistä. Suurlähettiläs kävi minua tapaamassa kahdesti ja muitakin todella mieluisia vieraita kävi. Tuntui, kuin kaikki 100-200 suomalaista täällä tuntisivat toisensa ja vietinkin heidän kanssaan monia hienoja hetkiä ja mieleenpainuvia iltoja. Vieraillessani suurlähetystössä sain nivaskan Suomesta kertovia kirjoja lahjoitettaviksi matkalla tapaamilleni ihmisille. Minun oli uusittava passini, jonka suurlähetystön molemmat Annat hoitivat hienosti. Lähtöä edeltävänä viikonloppuna vielä suomalainen joulukirkko, jonka jälkeen istahdimme kahville ja maistelemaan ruisleipää ja silliä. Täytyy sanoa, että jäi kova ikävä kaikkia suomalaisia kohtaan ja toivon vielä tapaavamme joskus jossain…

Erityiskiitokset Ilkalle, Saralle, Villelle ja kaikille muille.

341
Argentiinan Suomen suurlähettiläs Jukka Siukosaari tarkistamassa Cara Mian merikelpoisuutta
342
Onnellinen merimies uusien Suomikirjojen kanssa Buenos Airesin suurlähetystössä
343
Suurlähettiläs lounastauollaan valmistautumassa iltapäivän tärkeisiin työtehtäviin
344
Ilkka, joka jaksoi olla auttavainen kaikissa asioissa. Hänen paikallistuntemuksensa oli todella suurenmoista.
345
Suomalainen joulukirkko
346
Pikkujoulukahvilla
347
Pikkujoulutilaisuuteen saapui myös joulupukki suoraan Suomesta

348

 

Kuukausi Buenos Airesissa venettä kunnostamassa

Oli taas pitkä lista hommista veneessä, jotka olisi laitettava ennen Cap Hornia.

Etustaakin vaihto, ankkurin ja ketjun uusiminen, varastarttimoottorin korjaus, myrskyssä katkenneen latan uusiminen, 2kw generaattorin korjaus, Suomesta lennätetyn Webasto-lämmittimen asennus, taittolapapotkurin säätö jota varten vene oli nostettava ylös sekä paljon monia muita asioita. Sainkin kaikki tehtyä, mutta pari päivää ennen suunniteltua lähtöä kokeilin sähkökäyttöistä ankkurivinssiä, eikä se toiminut. En ollut vuoteen käyttänyt vinssiä, kun veneessä oli ollut ankkuriköysi ja ketju-yhdistelmä 25 kg painavan ankkurin kanssa joka nousi helposti käsin, mutta uusi 30 kilon ankkuri 80 metrin ketjun kanssa tarvitsi sähkövinssiä.

Kaksi viikkoa tuli lisää vietettyä Buenos Airesissa, joten tavoite ehtiä jouluksi Cap Hornille ei tule onnistumaan vaan siirtyy alkuvuoteen. 6000,- euroa täälläkin paloi ja joku blogin seuraajista ihmetteli, miten vuosibudjettini on kymmeniätuhansia.

331
Vene ylhäällä potkurin säädön takia
332
Korjattu ankkurivinssin moottori
335
Sveitsiläis-ystäväpariskunnan vene Robusta myös telakalla maston huollon takia
333
Saksalainen purjehtija-puuseppä mukana mastotalkoissa
334
Masto hiottuna puhtaaksi ja huonokuntoiset osat poistettuna, odottamassa uusien palojen paikalleenliimausta
336
Teetin puusepällä uusia knaapeja veneeseen. Kaveri kertoi olleena Italiassa Ferretin tehtaalla puuseppänä, joten teak taipui mestarin kourissa sujuvasti.
337
Iloiset huoltoveikot
338
Taittolapapotkurin säätö käynnissä

Argentiinalaiset

Vastaanotto oli todella huippu. Moni pursiseuran jäsen kävi toivottamassa minut tervetulleeksi, kysyivät onko jotain jossa voisivat auttaa. Sanoin, että tarvitsisin pesoja, he tarjoutuivat ensin vaihtamaan, mutta minulla ei ollut kuin 100 dollarin seteleitä, niin antoivat minulla pari sataa ja lupasin maksaa takaisin heti vaihdettuani rahaa. Täällä on dollarille kaksi vaihtokurssia, virallinen ja epävirallinen. Jos maksat luottokortilla on käytössä virallinen kurssi ja maksat melkein tuplahinnan.

Yhtenä iltana kävelimme grillipaikan ohi ja paikalliset kutsuivat meidät syömään. Tutustuttuamme he kertoivat olevansa muusikoita. Kysyessäni olisiko mahdollista päästä näkemään esitystä he lupasivat pitää meille oman keikan seuraavana lauantaina, johon tietysti sisältyisi myös grillijuhlat. Sain saman tien uusia ystäviä paikallisista veneilijöistä, grillailimme yhdessä melkein joka ilta, he myös auttoivat meitä kaikessa mahdollisessa. Kiitos siitä heille.

321
Argentiinalaista vieraanvaraisuutta. Tässä pastailta
322
Argentiinassa suurin seteli 100 pesoa on arvoltaan 6,5 euroa. Sillä saa puoli kiloa naudan filettä tai parikymmentä olutta.
323
Sitten grillattiin
324
… ja grillattiin
326
Taas grillattiin, tätä oli joka ilta. Enempää kuvia en tästä aiheesta laita.

325

Moni on kysynyt, että täällä toisella puolella maapalloa, ollaanko siellä tosiaan ylösalaisin. Totta se on, ulkona kävellään päät alaspäin. Alussa oli vaikea tottua, meinasin kaatuilla usein. Talot täällä rakennetaan tavallisiksi, jolloin liikkuminen sisätiloissa on normaalia. Valokuva asiasta todisteeksi, jotta näette omin silmin.

327
Taas odoteltiin junaa
328
Kavereiden kanssa ostoksilla
329
Käytettyjä venetarvikkeita halvalla

32103211

3212
Ratti väärällä puolella
3213
Lisää venetarvikkeita

3214

3215
Buenos Airesin katutaidetta