Pikkusaari Ilet de Gosier, Grandeterren pääsaari, sekä ympärillä olevat koralliriutat muodostavat hevosenkengän muotoisen suojaisan ankkuripaikan itäisille paraatituulille. Ankkuroiduimme pimeässä alueen keskelle. Vettä oli kölin alla nelisen metriä. Nautimme taas kala-aterian.

Saarelle oli aamulla helppo uida veneeltä, matkaa parisen sataa metriä. Saari on kuin elokuvien autiosaari. Majakka ja majakanvartijoiden rakennukset ovat autioituneet majakan muututtua automaattiseksi, kuten Suomenkin majakat. Saari on puolisen kilometriä pitkä ja muutama sata metriä leveä. Riuttojen sisäpuolella on hienoa hiekkaa ja ulkomerenpuolella kalliorantaa. Saaren sisäosissa elää villinä kalkkunoita ja kanoja. Länsipäässä on laituri, johon paikkakuntalaiset tulevat päivisin nauttimaan viilentävästä merituulesta. Laiturin viereen onkin muodostunut baarin tapainen, jossa on puuhiilligrilli lounasaikaan.

Rannoilla huomaa hylkyjä ja on helppo ymmärtää, ettei paikka olekaan niin suojainen, kun etelästä tuleva hurrikaani yllättää.
Tästä onkin helppoa aamulla siirtyä muutaman meripeninkulman päässä sijaitsevaan Marina Bas du Fortiin, jonne jään pariksi viikoksi laittamaan venettä kuntoon Brasiliaan siirtymistä varten.

Matkalle toivoin oikein kovaa tuulta ja isoja aaltoja, jotta uusi vedenkestävä kamera pääsisi heti tositoimiin.

No tuulta oli 10m/sek ja puuskissa ehkä 15m/sek joka Swanille on normaali. Keulakansi kastui ja muutaman pärskähdyksen sain kuvattua, mutta isoja aaltoja ei tullut. Ei haittaa, sillä illalla pääsen kuvaamaan kristallinkirkkaissa väreissä veneen pohjaa ja korallien väriloistoa. Perille päästyämme huomasin, että edellispäivän myrskyn mainingit osuivat ankkuripaikallemme ja sekoittivat veden harmaaksi. Pasin avustuksella kuitenkin laitoin kamat päälle ja hyppäsin veteen. Laskeuduin alemmaksi ja ilokseni huomasin pohjassa pullon, joka sekin keikkui aallokossa samoin, kun nyt yläpuolellani oleva 18 tonninen purjevene. Vesi oli harmaata, eikä näkyvyyttä ollut kuin kymmenisen metriä, joten päätin tarkastaa pohjan, jonka huomasinkin olevan aikaisemmista puhdistuksista huolimatta aika likainen levästä, eli selvää on, että vene on telakoitava ja pohja kunnostettava Brasiliassa heti, kun mahdollista. Yö sujui rauhattomasti maininkien keikuttaessa venettä niin paljon, että kyljellään nukkuminen oli vaikeata ja tavarat putoilivat pöydiltä. Aamulla kuitenkin matka kohti Goshierin majakkasaarta..

Enpä ole moista ennen kokenut…

Menimme illallisen jälkeen kaupungille kävelemään ja huomasimme peltihökkelin, jossa oli ihmisiä ja musiikki soi. Oven vieressä luki hienosti Bar. Menimme hämyiseen hökkeliin sisälle ja samantien iloinen baarimikko toivotti meidät valkoiset miehet tervetulleiksi.

Baarissa oli puolisentusinaa asiakasta, jotka samantien tulivat juttelemaan kanssamme. Baarimikolta tilasimme paukuiksi Vodkan ja Rommin laimennettuna Colalla. Saimme vodka, rommi ja colapullot eteemme ja kehoituksen tehdä drinkkimme itse.Käytimme suomalaiseen tapaan tilaisuutta sumeilematta hyväksi ja viihdyimme paikassa puolisen tuntia.

Ihmiset kertoivat hurjia juttuja merenkulusta ja uteliaina kyselivät olemmeko me siitä suomalaisesta Swan -purjeveneestä. Lopuksi maksoin illan laskun 4,-eur ja hipsimme takaisin veneelle nukkumaan. Aamulla aikainen herätys ja matka kohti Guadeloupea.