Moorea

Olin viettänyt puolitoista kuukautta Tahitilla, turistirysässä. Yleensä ihmiset tulevat Tahitille muutamaksi päiväksi jatkaakseen matkaansa johonkin ympärillä olevaan paratiisisaareen. Minulla aika meni sairaudesta toipumiseen ja veneen huoltoon. Nyt oli aika jatkaa matkaa ja nauttia. Ensimmäiseksi kohteeksi valitsin Moorean. Ankkuroiduimme kauniin valkoista hiekkaa olevan rannan eteen muutaman muun veneen lailla. Vesi oli kauniin turkoosia ja 27-asteista. Oli hienoa seurata miten puolisen tusinaa kottikärryn kokoista rauskua ui veneen alla. Ranta oli melkein autio, lukuunottamatta muutamaa alkuasukasryhmää. Uimme, snorklasimme ja keräsimme puista tuoreita hedelmiä kypsymään Cara Mian biminiverkkoon.

Moorealla ryhmästämme poistui Tahitilta mukaan tullut ranskalainen Claire-Marie. Eron hetki oli hyvin haikea ja tunteellinen. Claire-Marie lähti liftaamalla kohti satamaa, josta laivalla takaisin Papeeteen.

Moorealta jatkamme matkaamme kohti Huahinea. Matka on noin 80 meripeninkulmaa. Lähdemme yötä kohti merelle tarkoituksena olla aamuvarhaisella perillä. Meille on luvassa hyvää sivutuulta.

531
Matkalla Moorealle

532533534535536537538539531053115312531353165317

 

Tahitin elämää

Tahitilaiset ovat onnellisia, ystävällisiä ja vieraanvaraisia. He kutsuvat mielellään vieraita kotiinsa, ehdottavat kaikkea yhteisiä illanviettoja, lomia, kiertoajeluita ja muuta yhteistä aikaa, mutta asiat kuten työ, aikataulut ja muut sovitut ovat heille mahdoton yhtälö. Jos sovit illalla tapaamisen seuraavaksi aamuksi, niin voit olla varma, ettei tahitilainen tule paikalle. Saaren elinkeinoelämää hallitsevat kiinalaiset, kalastusteollisuutta japanilaiset ja turismia kansainväliset ketjut.

Ruoka tänne tuodaan ulkomailta. Liha Uudesta Seelannista, juusto Ranskasta, maito Hollannista, näkkileipä Ruotsista, kalat Chilestä, hedelmät, vihannekset ja kana Yhdysvalloista. Näin saarilla ainoastaan muutaman pienen viljelyspalstan, mitään teollisuutta en nähnyt. Saarilla on kuitenkin oma olutmerkki ja lihasäilykemerkki, kuitenkaan en nähnyt ainuttakaan lihakarjaa, en edes kanaloita. Olutpanimotakaan en nähnyt. Kaupassa oli myytävänä vain vähän paikallisia tuotteita. Kotimainen tomaatti oli viisi kertaa kalliimpaa kuin Suomessa. Saari on kuitenkin maaperältään todella hedelmällistä ja vuorille satava vesi mahdollistaisi viljelyn helposti, mutta täkäläinen ei pysty pitkäjännitteiseen työhön.

Tietä ei kannata kysyä, koska tahitilainen haluaa aina auttaa ja neuvoa, vaikkei ymmärrä edes kysymystä. Etsimme Yanmar-jälleenmyyjää, Temana Importia, viikon löytämättä oikeata paikkaa. Kävelimme kolmisenkymmentä kilometriä etsiessämme liikettä, josta saisimme ostaa uuden starttimoottorin. Saimme monia puhelinnumeroita kysyttyämme neuvoa, joista ainuttakaan ei toiminut. Syynä toimimattomuuteen oli, että numeron eteen oli laitettava joku etunumero jonka kaikki kuulemma tietävät.

Naisilla oli kaunis tapa koristautua kukkaseppeleisiin ja kukkasin eri puolilla hiuksia. Miehet kantoivat usein kaulallaan isoa kukkaseppelettä nimeltään lei. Paikallisille käsite ”tartu hetkeen” on todella osuva käsite. Kaikki elivät vain tätä hetkeä, vailla huolta huomisesta, onnellisina ja iloisina. Tanssivat, laulavat ja juhlivat paljon.

521522

523
Tahitin kaunista luontoa
524
Tahitin lapsia
525
Näkymiä Tahitilta

526527

528
Venus-niemen majakka
529
Lisää näkymiä Tahitilta

545546

5210
Niklas tahitilaiskanootissa
5211
Asukkailla on tapana perustaa hautausmaita kotipihoilleen
5212
Temaeva-tanssiryhman keikalla oli yli 3000 katsojaa

521352155216521752185219

Tahitin suomalaiset

Suomalainen merimies Peter Hägersten karkasi laivasta 1700-luvun loppupuolella Tahitille. Hänet tunnettiin pahana riitapukarina ja roistona, juuri sellaisena miehenä jota sen ajan heimopäälliköt tarvitsivat. Lisänä Peterillä oli taito käyttää ruutiaseita, joten ura sotilaana oli varma. Peter eteni nopeasti kuningas Pomaren luottohenkilöksi, kenraaliksi. Mihin hänet lähetettiin, jäi jäljelle savuavia raunioita ja ruumiskasoja. Vanhempana hän sairastui elefanttitautiin, jossa hänen jalkansa turposivat niin paljon, että kävely oli mahdotonta. Kuningas Pomare lahjoitti hänelle oman saaren eläkevuosien viettoa varten. Saari sijaitsee Venusniemen pohjoispuolella ja parikymmentä vuotta vanhojen tietojen mukaan olisi asumaton.

Päätimme vallata saaren takaisin Suomelle. Lähdimme aikaisin aamulla, minä, Nicke ja Anne, matkalle kohti saarta. Varusteina oli kamera, uimahousut ja Suomen lippu. Rantaan päästyämme oli Annen lähdettävä takaisin satamaan vuokra-auton palauttaakseen, mutta minä ja Nicke, täynnä itsevarmuutta, päätimme vaikka uida saareen – eihän suomalainen pelkää kolmensadanmetrin uintia ja parimetrisiä haita! Veteen päästyämme arvioimme merivirran olevan niin suuri, että uinti on mahdotonta. Lisäksi aallokko oli parimetristä. Rannassa oli purjelautailijoita ja moottoriveneitä, joten päätimme kysyä kyytiä heiltä. Kaikki sanoivat saaren olevan asuttu ja sinne on pääsy kielletty, ei auttanut selitykset saaren kuulumisesta suomalaisille. Suomalaisten korpisoturien oli nyt annettava periksi selvän ylivoiman edessä. Lähdimme alueelta pois mustaa rantahietikkoa pitkin kävellen, kuitenkin vanhan sotapäällikön Hägerstenin elämästä keskustellen.

Peter Hägersten kuoli todennäköisesti 1800 luvun alkupuolella. Hänen elämänsä loppuvaiheista en löytänyt mitään tietoa.

Muita suomalaisia emme Tahitilla tavanneet.511

512
Peter Hägerstenin saari rannalta katseltuna
513
Paikallisten asuntoja

514

515
Vielä viimeinen vilkaisu suomalaissaareen

 

Tanssiryhmä Temaevan keikka onnistui täydellisesti

Ryhmä on yli 50-vuotias perinteikästä tanssia harjoittava. Tahitialainen tanssi on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana, mutta Temaeva on säilyttänyt vanhan tyylinsä, kiitos vanhan mestarinsa Coco Hotahotan. Vaikka hän on vanha on hän edelleen kuin nuori kapinallinen ja charmikkaalla olemuksellaan vetää nuoria tanssijoita innostuneesti mukanaan. Tanssijoita on nykyään noin 150 joista mukaan on innostunut nuoria miehiäkin noin 30. Vanhempia, yli 60 vuotiaita naisia on viitisenkymmentä, loput nuorehkoja neitosia.

Esitys keskittyi tahitilaisten ihmisten elämään sisältäen heille tärkeät ihmisruumiin osat: aivot, sydämen ja sisäelimet. Myös esityksellään he keskittyivät esittämään vastasyntynyttä, kasvamista, perhekeskeisyyttä – tahitilaisille tunnettuja onnellista elämää. Metsät ovat täynnä ruokaa, hedelmiä, eläimiä, tuoretta vettä, meressä kalaa ja jokapaikassa paljon kukkia.

Tahiti on ollut poismuuttovoittoinen viime vuosina, kun nuoria ihmisiä on muuttanut ulkomaille paremman elämän toivossa. Tanssi myös symboli tätä. Miksi kannattaisi lähteä kotoaan, kun on syntynyt paratiisiin? Täällä elämä on onnellista ja ihmisillä on kaikkea sen elämän pitämiseksi.

Kysyessäni eräältä tanssijattarelta mitä hän tunsi tanssiessaan, hän kertoi olevansa osa Tahitia, uidessaan sen merta, kävellessään paljain jaloin osa maata ja kallioita. Hän kertoi lähtevänsä opiskelemaan lääketiedettä Eurooppaan, mutta hänen sydämensä jää tänne, sillä hän haluaa välttämättä palata takaisin. Tämä oli lyhyesti hänen tunteensa tanssin aikana.

Esityksessä oli kuvaaminen kiellettyä, joten jouduin kuvaamaan salaa. Siksi huonot kuvat.

501

502
Coco Hotahota, tanssiryhmän mestari.

 

Tanssiharjoitukset

Tulimme sovitusti harjoituspaikalle Papeeteen koulun pihalle. Tanssiryhmä olikin paljon suurempi kuin eilisissä juhlissa olimme saaneet käsityksen. Pelkästään soittajia, ukulelen, kitaran sekä rumpujen, oli nelisenkymmentä, tanssijoita vielä noin sata siihen päälle. Oli mahtavaa kuunnella kun kolmekymmentä käsiparia hakkasi rytmikkäästi rumpuja ja me olimme silloin keskellä sitä kaikkea. Harjoitukset kestivät pari tuntia, jonka jälkeen lähdimme illalliselle kiinalaiseen ravintolaan. Huomenna vielä viimeiset harjoitukset ennen ensi perjantain suurta keikkaa Heiva I Tahitia, johon odotetaan satoja, ehkä jopa tuhatta katsojaa.

491492493494

495
Ja lantiot heiluivat!

496

Miehistöpaikkoja vapaana!

Cara Miassa on jälleen vapaita miehistöpaikkoja. Olemme monien kommelluksien jälkeen päässeet Cap Hornilta Tahitille. Sieltä etenemme pasaatituulissa, eli myötätuulessa kohti Thaimaata, jonne saavumme joulukuussa. Matkalla käymme monissa satamissa, pienillä atollisaarilla. Isoimpia paikkoja matkalla on Samoa, Vanuatu, Fizi, Indonesia, Bali ja Malesia. Voit tulla mukaan pariksi viikoksi, tai useammaksi kuukaudeksi. Jos tunnet mielenkiintoa päästä kokemaan jotain sellaista, jonka kokeminen on ainutlaatuista elämässä, niin ota yhteyttä sähköpostiini: markku.lehtinen@luukku.com .

Tiedoksi vielä kaikille: suomikännykkäni tippui pilssiin jo tammikuussa. Kaikki numerotiedot katosivat eikä whatsappiviestit ole tulleet perille.

 

Humalahakuisuutta tahitilaistyyliin

Ravintolassa meillä nuorilla oli tapana tilata drinkkimme pienestä lasista, jota lämmitettiin muutama sekunti puhalluslampulla ja isompi lasi ylösalaisin päälle. Drinkin höyrystymistä oli odoteltava parikymmentä sekuntia, jonka jälkeen päällimmäinen lasi nostettiin varovasti, mutta nopeasti pöydälle, ettei höyryt pääse karkuun. Ensin imettiin juoma pillillä, juoman arvioisin olevan noin 15-prosenttista. Seuraavaksi imettiin pillillä keuhkoihin kaikki höyry isosta lasista. Kihahtaa päähän samantien, tosin vaikutus myös häviää nopeasti.

341
Ensin juoma puhalluslampulla lämpimäksi.
342
Isompi lasi ylösalaisin päälle.
343
Valmiina 1.2. Nyt.
344
Juoma pillillä suuhun.
345
Lopuksi isosta lasista imetään höyryt suoraan päähän.

Illan aikana minulta kysyttiin miten suomalaiset sanovat manuija, kerroin, että kippis. Kuulivat väärin ja sain lempinimen kapteeni hippis….pitäisköhän käydä parturissa?

Tanssiryhmän matkassa

Viikonloppuna emme työskennelleet kauppahallissa, emmekä veneellä. Päätimme lähteä kiertämään saarta liftaten, se on niin helppo tapa tutustua paikallisiin ihmisiin. Sataman edestä bussipysäkiltä meidät otti kyytiin nuori tahitilaistyttö Pualani. Ystävystyimme heti. Pualani kertoi kuuluvansa tahitilaiseen tanssiryhmään ja että hänellä on kova kiire ryhmän vapaapäivän viettoon. Kiire tuntui katoavan nopeasti, kun ajelimme Pualanin näyttäessä Tahitin nähtävyyksiä. Keskusteluissamme Pualani kertoi setänsä olevan näyttelijä Marlon Brando. Hänen setänsä näytteli pääosaa elokuvassa ”Kapina laivalla”, joka kertoo Bountyn kapinasta. Elokuva kuvattiin Tahitilla ja setä ihastui alueeseen ja osti täältä oman saaren. Vähän ajan kuluttua puhelin soi ja saimme kutsun osallistua tanssiryhmän vapaapäivän viettoon. Paikka osoittautui isoksi merenranhuvilaksi uima-altaineen. Istuimme talon terassilla yhteensä noin kahdenkymmenen tahitilaistanssijan kanssa. Taustalla näkyi Moorean saari, lähempänä koralliriutat, joihin tyynen valtameren mainingit kaatuivat ja talon edessä laguunin tyyni turkoosin värinen vesi. Musiikista vastasi kolme ukulelen soittajaa ja kaikki tahitilaiset lauloivat paikallisia laulujaan omalla kielellään. Tahitin kieli on hauskaa kuunneltavaa suomalaiselle, se kuulostaa samalta kuin lapsena puhuimme jotain leikkikieltä. Huka puka haka vaka…

Tarjolla oli paikallisia herkkuja, maakuopassa kypsennettyä lihaa ja paljon muuta, mikä ei minulle selvinnyt. Pikkuhiljaa alkoi väki vähenemään ja alkuyönä meitä oli enää seitsemän. Ryhmän johtaja pyysi meitä tulemaan seuraavana päivänä mukaan harjoituksiin. Meillähän on päivällä työpäivä, mutta lupasimme tulla illalla kello viisi.

Olin jo aikaisemmin huomannut tahitilaisnaisten käyttävän hiuksissaan kukkaa, toisella puolella päätään. Kysyin asiasta ja minulle kerrottiin kukan olevan vasemmalla, jos henkilön sydän oli varattu jollekin, mutta oikealla puolella tarkoitti sydämessä olevan vielä paikka vapaana jollekin.

13695682_10208717940679857_1253754601_n
Juhlapaikan terassi
13734684_10208717953120168_858366316_n
Laguunin turkoosi vesi
13695731_10208717953840186_174251805_n
Talon pihalla
13714376_10208717954360199_187650316_n
Altaalla
13705226_10208717954440201_1503072628_n
Allasta myös käytettiin
13735182_10208717955520228_1385551877_n
Välillä tahitilaistanssia ukulelemusiikin tahdissa
13689742_10208717956240246_304879727_n
Terassilla oli lämmin tunnelma
13706304_10208717956600255_883418734_n
Laulun sanat
13694991_10208717957920288_262985574_n
Osa ryhmämme jäsenistä
13664270_10208717959400325_1554483841_n
Vähän ennen auringonlaskua siirryimme rannalle musiikin tahdissa
13695133_10208717962960414_916399459_n
Auringonlaskun otimme vastaan laguunissa uiden. Taustalla Moorean saari.

13735487_10208717968800560_924392785_n

13695823_10208717969240571_1613502596_n
Auringonlaskun värit olivat kuin maalauksesta
13689560_10208717969880587_1183144653_n
Illalla istuimme ringissä, taas ukulelekonsertissa
13689608_10208717971720633_1900177724_n
Vielä illallinen jo pienemmällä seurueella
13689670_10208717976080742_485072784_n
Iloinen isäntäväkemme. Kiitos talon omistajille iloisesta illasta!
331
Matkalle lähdössä
332
Ryhmän tarkastus
333
Ainoastaan yksi ukulelen soittaja
334
Kivaa oli

 

Huolsimme venettä viikon. Kävimme läpi polttoainejärjestelmän, irrotin tankin ja pesin sen maissa. Paljon muitakin pienempiä huoltoja tuli tehtyä. Vihdoin veneen ollessa valmis päätimme mennä tutustumaan Papeeten kaupunkiin. Ensimmäiseksi osuimme isoon kauppahalliin, jossa oli paikallisia simpukan helmiä myytävänä. Panimme merkille, että jokaisessa kioskissa oli samantapaisia koruja myynnissä. Käsityötä oli vain siimaan pujotetut helmet ja joka kojussa samat, kenelläkään ei mitään omaperäistä. Tutustuimme yhteen kauppiaista, Melanieen, ja sovimme, että Johann suunnittelee heille jotain omaperäisempää. Tulimme meidän ehdotuksemme kanssa seuraavana aamuna takaisin. Kolmannen päivän jälkeen totesin olevamme töissä siellä, teimme täysiä työpäiviä ja illat vietimme yhdessä näiden helmenkasvattajien kanssa.

481

482
Helmenkalastajien tuotteita

483

484
Meille alkaa pikkuhiljaa selvitä millainen olisi omaperäisempää
485
Vanhoja tuotteita
486
Meidän ideamme uusista.
487
Työkavereitten kanssa illanviettoon kaupungille
488
Työkavereitten kanssa merellä Papeetessa