Thaimaan Puketista Intian Kochiin 1500 mpk.

Heräsimme aamulla auringonnousun aikaan. Aamiaisen jälkeen aloitimme lähtövalmistelut ja klo 08.00 nostimme ankkurin vuoroveden käännyttyä myötäiseksi. Nyt ajamme satamasta moottorilla ulos mutkittelevaa reittiä ja klo 11.00 aikoihin nostamme purjeet. Sitten meneekin kaksi viikkoa, ennen kuin minusta kuuluu mitään.

Haluan kiittää blogini lukijoita mukavista viesteistä ja positiivisistä palautteista, ne innostavat minua tähän kirjoitus hommaan. Minulle voitte kirjoittaa s-postiini markku.lehtinen@luukku.com tai tänne blogiin.

Moottorilla mutkittelevaa reittiä ulos. Torresin salmen jälkeen ei kalaa olla saatu, koska uisteleminen oli mahdotonta muoviroskan takia. Jaavan meri oli Tyynenmeren meristä kaikkein paskaisin.

Matkapurjeveneen kansi näyttää tältä. Varapolttoainetta satoja litroja.

Aamun maisemia.

Kohti Intiaa

Kymmenen päivää sitten kului Phuketissa venettä korjaten. AIS laitteen vika oli hyvin pieni, kaapeli sisältä poikki, eli ulos ei havaittavaa vikaa. Vika löytyi kokeilemalla joka paikkaan uusia osia. AIS:n tehtävä on lähettää signaaleja ympärillä oleville aluksille, jotta ne näkisivät meidät laitteillaan. Valitettavasti nykyään harvassa laivassa tähystystä valtamerellä tehdään ihmis-silmin vaan homman hoitaa laitteet. Punaisella merellä on niin vilkas liikenne, että oman turvallisuutemme takia on laite välttämätön. Arvioimme, että Phuket on korjauksiin matkan paras paikka.

Myös vessa hajosi kertaalleen pikkukalan uidessa huuhteluputkesta sisään.

Murhettakin koimme kun paikallisen nuorukaisen hukkunut ruumis löytyi veneemme vierestä. Olin silloin asioilla kaupungilla, joten en joutunut itse kohtaamaan tilannetta, vaan muut venessä olijat hinasivat ruumiin laiturille, jossa poliisit ja pelastusväki olivat vastassa. Ankkuripaikaltamme rantaan on kolmisensataa metriä. Rankan päivän jälkeen otimme illalla veneessä muutaman neuvoa-antavan samalla keskustellen päivän kokemuksesta ja kokemus olikin järkyttänyt kaikkia ja jättää varmaankin sisällemme arven.

Huomenna aamulla sitten matkamme jatkuu, jos kaikki menee hyvin. Nämä odottamattomat aikatauluviivytykset ovat normaaleja matkapurjehduksessa. Nyt selvittiin kymmenellä päivällä, joskus voi viedä kuukausia. Joka ei tätä matkapurjehduksessa hyväksy, tehköön jotain muuta.

Koko kymmenen päivän ajan luulimme aina seuraavana päivänä pääsevämme matkaan. Viimeisen illan juhlia siis vietimme kymmenen kertaa peräkkäin.

Aikaisemmin olen ilmoittanut läheisilleni satelliittipuhelimella sijaintini pari kertaa viikossa, nyt ei se ole mahdollista, koska Intian vesillä on satelliittipuhelimen käyttö kielletty, joten viimeinen yhteys Andamaaneilla ja seuraava Intian Kochissa.

Tuosta paikallisen veneen kohdalta nuorukaisen ruumis löytyi. Kuvan otin seuraavana aamuna auringon-nousun aikaan.

Ilta-aurinko kuivattaa pyykkimme tunnissa viimeisenä iltana Yacht Havenin satamassa.

Matkaanlähtö ei onnistunut kuten Samoalla

Matkapurjehduksen arki alkoi heti. Merelle lähtöä valmistellessamme huomasimme, ettei veneen lähettävä AIS toiminutkaan. Laitteen tarkoituksenahan on antaa sijaintitietomme lähellä oleville laivoille näkyvyyden ollessa heikko, esimerkiksi sumun, sateen tai hiekkamyrskyn takia. Punaisella merellä on todella vilkas laivaliikenne ja hiekkamyrskyt mahdollisia, joten päätimme lähteä vasta laitteen korjattuamme. Kaksi päivää yritimme saada itse hommaa tehtyä, koska oli viikonloppu, mutta sunnuntaina totesimme, että ammattimiestä tarvitaan. Hankaluutena on, että meillä on jo passeissa leimat, että olemme poistuneet maasta.

Satamassa oli myös muita veneitä, kuten Välimereltä tuttuni Titania. Veneessä oli kuusi veden päällä olevaa kerrosta ja pituuttakin 73 metriä. Veneen voi vuokrata, eikä viikkohinta ole kuin vaivaiset 600 000,-. Hinta saattaa ensin tuntua kalliilta, mutta veneeseen mahtuu 12 henkeä ja hinnan jaon jälkeen on maksu 50 000,-/ henki ja se sisältää juomat. Myös Suomessa valmistettuja veneitä löysin 4kpl.

Titania 600 000,-/ viikko

Swan 83

100 jalkaisia veneitä rivissä, kuin köyhän talon porsaat.

Targa 42

Matka jatkuu taas melkein kahden vuoden tauon jälkeen, ensin Phuketista kohti Intiaa.

Tauon aikana vietin paljon aikaa tyttärieni ja ystävieni kanssa. Kuivalla maalla olo tuntui jatkuvalta kiireeltä. Tuntui, että olisi sopeutumisvaikeuksia. Kun vihdoin tarjottiin tilaisuutta lähteä purjehtimaan reissu loppuun, oli päätöksen teko todella helppo.

Lähtövalmistelut olivat myös todella helpot. Asunto vuokralle ja raha-asiat sellaisiksi, että pystyn netissä hoitamaan kaiken. Matkalaukullinen kamaa ja menoksi. Sain vielä sukulaislääkäriltä ohjeita lääkkeiden hankintaan, ettei Tyynenmeren omituinen tauti toistuisi. Ennen lähtöä tein vielä kuukauden reissun Kolumbiaan, joten rusketuskin oli valmiina. Lähtöpäivänä oli sää kotonani Tammisaaressa talvinen ja kylmä.

Phuketissa alkoi purjehdusvalmistelut. Ensin bunkrattiin vene täyteen parissa päivässä ja viimeiseksi vuokra-autolla hoitamaan lähtömuodollisuudet parin tunnin matkan päähän. Thaimaassa jouduimme käymään viidessä eri toimistossa, mutta ne olivat kaikki vierekkäin ja homma hoitui alle tunnissa.

Nyt on kaikki valmista starttia varten. Matka Intian Kochiin vie reilut pari viikkoa ja matkaa kertyy noin 1500 mpk, eli 2500 km. Sääennusteet lupaavat sivumyötäistä 5-10m/sek.

Satamamme Phuketissa

Näkymä koti-ikkunastani lähtöaamuna.

Moorea

Olin viettänyt puolitoista kuukautta Tahitilla, turistirysässä. Yleensä ihmiset tulevat Tahitille muutamaksi päiväksi jatkaakseen matkaansa johonkin ympärillä olevaan paratiisisaareen. Minulla aika meni sairaudesta toipumiseen ja veneen huoltoon. Nyt oli aika jatkaa matkaa ja nauttia. Ensimmäiseksi kohteeksi valitsin Moorean. Ankkuroiduimme kauniin valkoista hiekkaa olevan rannan eteen muutaman muun veneen lailla. Vesi oli kauniin turkoosia ja 27-asteista. Oli hienoa seurata miten puolisen tusinaa kottikärryn kokoista rauskua ui veneen alla. Ranta oli melkein autio, lukuunottamatta muutamaa alkuasukasryhmää. Uimme, snorklasimme ja keräsimme puista tuoreita hedelmiä kypsymään Cara Mian biminiverkkoon.

Moorealla ryhmästämme poistui Tahitilta mukaan tullut ranskalainen Claire-Marie. Eron hetki oli hyvin haikea ja tunteellinen. Claire-Marie lähti liftaamalla kohti satamaa, josta laivalla takaisin Papeeteen.

Moorealta jatkamme matkaamme kohti Huahinea. Matka on noin 80 meripeninkulmaa. Lähdemme yötä kohti merelle tarkoituksena olla aamuvarhaisella perillä. Meille on luvassa hyvää sivutuulta.

531
Matkalla Moorealle

532533534535536537538539531053115312531353165317

 

Saapuminen Rioon

Kaupunki näytti jo kaukaa mereltä satumaiselta ja sen maailmankuulut ääriviivat näkyivät koko päivän horisontissa, suurentuen pikkuhiljaa. Minulla oli aina ollut haave tulla purjehtien Rioon ja nyt olin tätä unelmaa täyttämässä… Onnenpäivä!

Ensimmäisenä merelle erotti Sokeritoppavuoren, seuraavaksi maailmankuulun Cristo Redentorin, Jeesusta esittävän, 38 metriä korkean ja 700 tonnin painoisen patsaan, joka on 710 metrin korkuisen Corcovadovuoren huipulla. Taiteilija Carlos Oswaldon suunnittelema patsas on Rio de Janeiron ja koko Brasilian symboli. Koko maa osallistui yritykseen saada Kristus-patsas nykyajan seitsemän ihmeen listalle, johon se pääsikin vuonna 2007. Öisin patsas on valaistu ja on kirkkaina öinä vaikuttavan näköinen, tuonne haluan päästä.

Kaupungin edustalla näimme ryhmän kevytveneitä kilpailemassa ja purjeisiin oli painettu maiden lippuja. Johtavana veneenä tietysti suomalainen. Cara Miasta kuului valtavat aplodit ja kannustushuudot suomeksi ja portugaliksi.

Saavuimme kaupunkiin auringonlaskun aikaan. Meille oli luvattu paikka Marina Charitaksesta 80 realin hintaan, mutta nyt siellä olikin täyttä. Jouduimme illan pimetessä ottamaan paikan Marina da Gloriasta, jonka tiesin kalliimmaksi paikaksi. Satama oli olympialaisten takia remontissa, eikä palveluita juuri ollut, parakkisuihku, laiturilla sähkö ja vesi. Toimistossa kuulin hinnan 574 realia yö, eli noin 180 euroa. No, sinne oli jäätävä, mutta yhdeksi yöksi. Aamulla kiertelin satama-alueella ja tapasin muitakin suomalaispurjehtijoita, siellä oli koko maajoukkue ensi viikolla alkavien esiolympialaisten takia. Päivän kulutimme tuttuun Federal Police – Capitaneria ilmoittautumiseen ja ennen pimeää siirtymiseen kohtuuhintaiseen Charitas Marinaan, jossa meille luvattu paikka oli taas vapaa. Charitaksessa olikin kaikki palvelut uima-altaita myöten.

Kevytvenepurjehtijoita
Kevytvenepurjehtijoita
Rio de Janeiro mereltä
Rio de Janeiro mereltä
Cristo-patsas
Cristo-patsas

Vene ylhäällä

Telakointi onnistui hyvin. Hintaa veneen nostolle ja laskulle tuli 85,-/sivu Cabangan Iate Clubilla. Klubin jäsenet ovat todella ystävällisiä ja päivittäin kyselevät tarvitsemmeko apua tai onko kaikki hyvin. Satamassa on jäseninä useampi sata henkilöä ja työntekijöitä arvioni mukaan 70 henkeä. Keskiviikoiltaisin klubilaisilla on grilli-ilta, joihin meitä vierasveneilijöitäkin usein kutsutaan. Torstaisin on aina regatta-ilta jossa puolisentusinaa lasta purjehtii optimistijollilla kilpaa puolen kilometrin radan. Optimistijollia on nostamassa viisi palkattua työntekijää telakalle. Kilpailun jälkeen tulevat kaikki isät ja äidit purjehdustapaamiseen, joka joskus venähtää aamuyöhön asti. Viikoloppuina on tavalliset viikonloppujuhlat, ainut ilta viikossa on maanantai, jolloin kukaan ei juhli, eikä tee töitäkään.

Veneen korjaukseen löysin todella asiansa osaavia ammattimiehiä. Alussa epäilin heidän taitojaan ja vahdin tarkkaan töiden etenemistä mutta lopputulos oli niin hieno, että huomasin miesten osaavan hommansa. Vaurioiden korjauksessa osasivat hioa, laminoida, käyttää pohjusteita, tehdä gelcoatille tasaisen huomaamattoman pinnan. Hinnoittelu oli noin puolet suomalaisesta työstä. Tarvikkeiden, kuten Sikaflexin, liimojen, venemaalien hankkiminen oli täällä vaikeata. Liiman ostamiseen tarvitsee passin, kun epäilevät ihmisten ostavan sitä huumeena haisteltavaksi.

Brasilialaisten juhlimishaluista huolimatta sain veneen kolmessa viikossa valmiiksi vesillelaskua varten. Vielä olisi hankittava uudet skuuttiköydet, sekä korjattava bimini ja sprayhood, niin vene on valmis purjehdusta varten.

Vene ylhäällä
Vene ylhäällä
Ammattimiehet iloisina työpäivän jälkeen.
Ammattimiehet iloisina työpäivän jälkeen.

Laiturikeskusteluja

Meillä on Cabangan satamassa purjehtijoiden kesken iltakeskusteluja, jossa juttelemme kaikkea purjehdukseen liittyvää. Kansallisuuksia on Paraguaista, Palestiinasta, Hollannista, Portugalista, Englannista, Espanjasta, Italiasta, Ruotsista, yleensä yksi kutakin. Hauskin keskustelu käytiin eilen, kun purjehtijat alkoivat ylistämään suomalaisia Swaneja. Ruotsalainen Magnus yritti ottaa osaa keskusteluun jupisemalla jotain Hallbergin Rassyistä, mutta muut vaiensivat hänet toteamalla ”Ole vaiti, kun miehet puhuvat purjehtimisesta”. Minä en ottanut osaa keskusteluun, totesin kuitenkin Magnukselle Ruotsiksi jotain vuoden 1995 jääkiekkofinaalista…en halua kommentoida mitä.Gringos

Majakkasaari – Ilet de Gosier

Pikkusaari Ilet de Gosier, Grandeterren pääsaari, sekä ympärillä olevat koralliriutat muodostavat hevosenkengän muotoisen suojaisan ankkuripaikan itäisille paraatituulille. Ankkuroiduimme pimeässä alueen keskelle. Vettä oli kölin alla nelisen metriä. Nautimme taas kala-aterian.

Saarelle oli aamulla helppo uida veneeltä, matkaa parisen sataa metriä. Saari on kuin elokuvien autiosaari. Majakka ja majakanvartijoiden rakennukset ovat autioituneet majakan muututtua automaattiseksi, kuten Suomenkin majakat. Saari on puolisen kilometriä pitkä ja muutama sata metriä leveä. Riuttojen sisäpuolella on hienoa hiekkaa ja ulkomerenpuolella kalliorantaa. Saaren sisäosissa elää villinä kalkkunoita ja kanoja. Länsipäässä on laituri, johon paikkakuntalaiset tulevat päivisin nauttimaan viilentävästä merituulesta. Laiturin viereen onkin muodostunut baarin tapainen, jossa on puuhiilligrilli lounasaikaan.

Rannoilla huomaa hylkyjä ja on helppo ymmärtää, ettei paikka olekaan niin suojainen, kun etelästä tuleva hurrikaani yllättää.
Tästä onkin helppoa aamulla siirtyä muutaman meripeninkulman päässä sijaitsevaan Marina Bas du Fortiin, jonne jään pariksi viikoksi laittamaan venettä kuntoon Brasiliaan siirtymistä varten.

image-10 image-9 image-11

Ankkuripaikalta on lyhyt matka uida rantaan. Pohja näkyi selvästi kirkkaassa vedessä.
Ankkuripaikalta on lyhyt matka uida rantaan. Pohja näkyi selvästi kirkkaassa vedessä.
Saaren sisäosien polkuja.
Saaren sisäosien polkuja.