Muilla planeetoilla on elämää

Olen nyt häipymässä Brasiliasta, niin on aika muistella Brasiliaa.

Brasilia on meille suomalaisille täysin muu maailma, käsittämätön utopia. Monesti vertasin Brasiliaa Venäjään. Brasilia on asukasluvultaan vähän Venäjää isompi, pinta-alaltaan pienempi. Siellä ei osata vieraita kieliä, bruttokansantuote on Venäjän tasolla (tai vähän korkeampi). Brasilialaisetkin kertovat olevansa luonnonrikkauksien osalta maailman rikkain ja öljynporauslauttoja merellä olikin sadoittain. Erojakin on: brasilialaiset eivät kuvittele olevansa suurvalta eivätkä näe muuta maailmaa turvallisuusuhkana, vaan elävät sovussa naapureiden kanssa. En voisi kuvitella brasilialaisten lähtevän pommituslennoille Syyriaan tai muihinkaan maihin.

Byrokratia on maassa meille suomalaisille valtava hankaluus. Esimerkkejä löytyy jatkuvasti, mutta kerron esimerkin räikeimmästä. Halusin ostaa veneeseen lämminilmapuhaltimen, samanlaisen kuin millä Suomessa lämmitetään esimerkiksi autoja, kesämökilläkin minulla on sellainen. Kauppa oli hyvin varustettu, siellä oli betonimyllyjä, moottorisahoja, aggregaatteja ja kaikkea mielenkiintoista. Halusin kierrellä siellä rauhassa, mutta se ei onnistunut. Kauppaan tullessani ovella virkailija kysyi mitä haluan. Lämminilmapuhallin, selvä! Hän vei minut lämminilmapuhallinosastolle. Odottelimme siellä hetken, kunnes myyjä esitteli laitetta: siis jo toinen henkilö. Sanoin ostavani laitteen, silloin lähdettiin tiskille täyttämään papereita. Tietoja kyseltiin, passin numeroa, nimeä, osoitetta jne… Välillä puhelu pomolle ja homma eteni. Lämmityslaitteen vei samaan aikaan henkilö nro kolme. Sitten jonottamaan kassalle, jossa maksun 30 euroa otti vastaan henkilö nro neljä. Maksun jälkeen lähdin kuitin kanssa varastoon jonottamaan. Siellä virkailija (hlö nro viisi) haki laitteen ja toi sen tiskille. Tämän jälkeen hlö nro kuusi otti laitteen ja menimme yhdessä koekäyttämään sitä. Kaikki toimi, piti vielä odottaa, että se pakattaisiin, jonka jälkeen sain laitteen itselleni. Osto vei aikaa melkein tunnin.

Sitten on paljon kivoja asioita. Kiloravintolat, joissa ruoka haetaan seisovasta pöydästä. Jos et syö paljoa, etkä halua maksaa täyttä hintaa, ruoka punnitaan ja maksat vain ottamasi. Ravintoloissa on usein annoksia jotka ovat tarkoitettu useammalle henkilöille. Olut tuodaan pöytään kuuden desin pullossa, pakattuna muovikuoreen, jossa säilyy kylmänä. Koko pöytä ottaa yhden pullon, kun olut on loppu ja halutaan uusi pullo, otetaan pullo kuoresta jolloin tarjoilija näkee tuoda uuden pullon. Tyhjä pullo laitetaan pöydän alle ja laskua tilattaessa tulee tarjoilija laskemaan pöydän alla olevat pullot.

Ihmiset Brasiliassa ovat todella ystävällisiä, auttavaisia, hyväkäytöksisiä, mutta yksi erikoinen piirre niissä on. Heillä on tapana sanoa asioita vain miellyttääkseen toista. Saatetaan sopia jokin asia, vain siksi, että toinen sitä haluaa, sitten seuraavana päivänä ei kuitenkaan tehdä sovitulla tavalla.

Paljon muitakin juttuja voisin kertoa, mutta silloin ei kukaan jaksaisi kaikkea lukea.

Brasilialaistoimistossa byrokratian hampaissa.
Brasilialaistoimistossa byrokratian hampaissa.
Recifen yhdessä faveloista nauttimassa tuttavaperheen vieraanvaraisuudesta.
Recifen yhdessä faveloista nauttimassa tuttavaperheen vieraanvaraisuudesta.
Brasiliassa kaikki kalastajakylät ovat erilaisia. Tässä yksi niistä.
Brasiliassa kaikki kalastajakylät ovat erilaisia. Tässä yksi niistä.

Brasilialaisissa kaupungeissa maalataan talot usein kirkkailla väreillä.
Brasilialaisissa kaupungeissa maalataan talot usein kirkkailla väreillä.

Oluet juodaan yhteisestä pullosta joka on muovikuoressa.
Oluet juodaan yhteisestä pullosta joka on muovikuoressa.
Kalaa syödään paljon
Kalaa syödään paljon

Tykkiasemia Riossa
Tykkiasemia Riossa
Brasilialainen luonto on rehevää ja kaunista.
Brasilialainen luonto on rehevää ja kaunista.

Keväällä tulvii Rio Grande

Rio Granden pursiseura on joen varressa, noin 30 km merestä yläjuoksulla. Kovien etelämyrskyjen ja sisämaassa olleiden sateiden takia alkoi joen vesi nopeasti nousta, nousten muutamassa tunnissa noin puolitoista metriä. Alussa hoidin kulkemisen rantaan kahlaamalla, hiukkasen arvelutti kahlailu, kun mietin sameassa vedessä eläviä isoja ja pieniä vaarallisia eläimiä. Veden noustua enemmän oli minun muutettava kulkuvälineeksi kumivene. Soudellessani parkkipaikalla ja viimeiseksi ulos pursiseuran portista, sain paikkakuntalaisilta paljon huomiota ja minua kuvattiin ahkerasti. Paikkakuntalaiset kertoivat, ettei vesi ole koskaan ollut näin ylhäällä. Tietysti koko pursiseuran alueelta oli sähköt, vedet ja internet katkaistu.

Laituri veden alla. Pimeässä oli arveluttavaa kävellä.
Laituri veden alla. Pimeässä oli arveluttavaa kävellä.
Tässä terassilla olen usein istunut nettiä käyttämässä, nyt kumiveneellä ohitse.
Tässä terassilla olen usein istunut nettiä käyttämässä, nyt kumiveneellä ohitse.
Pursiseuran portti häämöttää edessä, enää lyhyt soutumatka.
Pursiseuran portti häämöttää edessä, enää lyhyt soutumatka.
Portista ulos ja kumivene parkkipaikan aitaan kiinni.
Portista ulos ja kumivene parkkipaikan aitaan kiinni.

Bussiretki Florianapoliksen Barralle

Halusin tutustua paikkoihin, niin matkustin aamulla aikaisin Palmasista bussilla Florionapolikseen ensin puolitoista tuntia, sieltä pikkukylään Ilha Santa Catarinan keskelle ja kolmannella bussilla Barran kylään saaren itäreunalle. Kylä oli upea, hiljainen kalastajakylä, jonka läpi kulki jokiyhteys saaren keskellä olevalle järvelle. Bussissa tuli istuttua päivän aikana noin 7 tuntia, mutta kyllä kannatti.

Kalan grillaajat työssään
Kalan grillaajat työssään

Valmis ateria, josta riittäsi vaikka kolmelle
Valmis ateria, josta riittäisi vaikka kolmelle
Kalastajat vapaalla
Kalastajat vapaalla
Joki virtaa rauhallisesti
Joki virtaa rauhallisesti
Kalasatama joella
Kalasatama joella
Kylän keskustaa
Kylän keskustaa
Kalastaja töissään
Kalastaja töissään
Tässä rakennetaan kalastusalusta. Lankut kuumennetaan uunissa höyryn ja nuotion avulla, jonka jälkeen niitä on helpompi taivutella aluksen muotoihin sopiviksi.
Tässä rakennetaan kalastusalusta. Lankut kuumennetaan uunissa höyryn ja nuotion avulla, jonka jälkeen niitä on helpompi taivutella aluksen muotoihin sopiviksi.

Paluumatkalla amerikkalaisilla oli surffilautoja mukana
Paluumatkalla amerikkalaisilla oli surffilautoja mukana
Juhlaväki kuuntelemassa elävää musaa ja nauttimassa tunnelmasta iltapalan kera
Juhlaväki kuuntelemassa elävää musaa ja nauttimassa tunnelmasta iltapalan kera

Kylä Palmas

Tulin aamulla aikaisin, ennen kahdeksaa, kumiveneellä kylän rantaan, sillä halusin ehtiä Florionopoliksen bussiin. Kaupungissa veisin pyykit pesulaan ja hoitaisin muita asioita. Ranta oli leveä hiekkaranta, noin kilometrin pituinen. Vedin jollan rannalle, niin kolme miestä tulivat seurailemaan touhujani. Kohteliaasti kysyin, missä jollaa voisi turvallisesti säilyttää, niin miehet kantoivat veneeni lukittuun venevajaan ja sanoivat ”täällä säilyy”. Samalla miehet huomasivat ison säkin selässäni, jossa oli kolmen viimeisen viikon pyykit, eräs miehistä pyysi säkkiä itselleen, luvaten vaimonsa pesevät ne. Tälläisen vastaanoton jälkeen tietysti ystävyimme. Pariskunnan mies Maurí on ammatiltaan kalastaja ja rouva Silvane on kotirouva. Molemmat ovat syvästi uskonnollisia ja viettävät aina iltansa kirkossa. Kävin pariskunnan kotona usein kyläilemässä, vaikka kommunikointi portugaliksi olikin hankalaa. Muutaman päivän oleskelun jälkeen koko 500 asukkaan kylä tunsi minut ja matkani. Ihmiset tulivat juttelemaan kadulla ja olivat paikalliseen tapaan ystävällisiä. Vene säilyi ankkuroituna hyvin, vaikka jätin sen pitkiksi ajoiksi ilman vartiointia.

Silvanen ja Maurín kotona kahvilla
Silvanen ja Maurín kotona kahvilla
Palmasin rantaa
Palmasin rantaa
Keskellä kuvaa näkyy Cara Mia pienenä. Kalastajan veneessä pyykkisäkkini.
Keskellä kuvaa näkyy Cara Mia pienenä. Kalastajan veneessä pyykkisäkkini.
Maurín venevaja
Maurín venevaja
Rantaa toiseen suuntaan
Rantaa toiseen suuntaan

Ilha Grandesta Florionapolikseen 350 mpk.

Vaikka saari olikin osoittautunut unelmien paikaksi, oli kuitenkin jatkettava matkaa. Seuraavaksi kohteeksi valitsin Florianapoliksen, josta olin kuullut vain hyvää. Purjehdus sinne oli hyvin raskasta, koska sää vaihteli koko ajan. Muutaman tunnin aikana tuli koettua tuulet kaikista ilmansuunnista, kaikilla voimakkuuksilla. Nukkuminen oli hankalaa, useasti heräsin, kun vene olikin väärään suuntaan kallellaan. Ulkona tuuli oli kääntynyt, keulapurje pakkasi väärälle puolelle ja piti veneen piissä keulan käännyttyä väärään suuntaan. Lähestyvän ukkosmyräkän alla en uskaltanut mennä nukkumaan, eli nukkuminen oli vähäistä ja tapahtui pikku pätkissä. Rapalan uistin näytti jälleen kykynsä muutaman tonnikalan muodossa. Matka meni muuten hyvin alle kolmessa vuorokaudessa. Perillä päätinkin mennä mantereen puolelle ankkuriin kauniin Palmasin kalastajakylän lahdelle. Lahti oli hyvin matala, vain kolme metriä ja savipohjainen. Laskin ankkuriköyttä 50 metriä, joten varmasti pitää, sääennusteiden lupaamat ukkosmyrskyt. Huomenna täytyy mennä tutustumaan kylään.

Illalliskala
Illalliskala
Cara Mia Palmasin lahdella
Cara Mia Palmasin lahdella

Käärme paratiisissa

Ilha Grandella on todella hyviä patikointimahdollisuuksia, joten minäkin päätin kuntoilla. Valitsin kahdeksan kilometrin rengasmatkan, ettei tarvitse palailla takaisin samaa tietä. Polku vei ensin rantaa pitkin pieneen kylään, josta polku kääntyi sisämaahan, vuorille. Parin tunnin patikoinnin jälkeen näin paljon viidakon eläimiä, kuten apinan näköisiä kiipeilijöitä. Yritin samalla tähyillä josko viidakon siimeksessä näkyisi alkuasukasheimoja, jotka eivät valkoista miestä ole ennen nähneet, mutta hyvin osasivat piiloutua katseiltani. Matka tuntui pidemmältä, kuin olin arvioinut ja kellosta katsoen totesin muutaman tunnin kuluttua olevan pimeää, joten päätin palata takaisin. Viitisenkymmentä metriä käveltyäni oli polun reunalla parimetrinen käärme, väriltään pikimusta ja paljon keltaisia pilkkuja. Käärmeen ohi en suostunut kävelemään vaan ripeästi jatkoinkin matkaa alkuperäiseen suuntaan. Tunnin kuluttua tuli vastaan pikku kylä, jossa oli viisi kapakkaa ja kirkko. Istahdin sinne baariin, tilasin syötävää ja juotavaa, sekä kerroin ihmisille ongelmastani paluun suhteen. Nopeasti löytyikin kaveri, joka nopealla moottoriveneellä heitti minut Cara Mian luokse. Veneellä pahimmasta järkytyksestä selvittyäni päätin, etten ikinä enää lähde noin kauaksi sisämaahan.

Ensin kylän läpi sisämaahan
Ensin kylän läpi sisämaahan
Tie vei banaaniviljelmien läpi
Tie vei banaaniviljelmien läpi
Kylän maisemia
Kylän maisemia
Ensin polkua pitkin vuorelle
Ensin polkua pitkin vuorelle

Vuorella oli näitä apinannäköisiä eläimiä
Vuorella oli näitä apinannäköisiä eläimiä

Vuoren toiselta puolen löytyi asumaton merenlahti
Vuoren toiselta puolen löytyi asumaton merenlahti

Japarizin kylä, josta minut taksivene vei takaisin veneelle
Japarizin kylä, josta taksivene vei minut takaisin veneelle

Veneelle selvittyäni tutkin kartasta uskomatonta viidakkoseikkailuani ja totesin matkaakin tulleen yli kilometrin!
Veneelle selvittyäni tutkin kartasta uskomatonta viidakkoseikkailuani ja totesin matkaakin tulleen yli kilometrin!

Paratiisi toisensa perään

Ilha Grande on nyt osoittautunut todelliseksi paratiisiksi. Olin viikon saaren pääsatamassa, josta löytyy muutama elintarvikekauppa, ravintoloita ja yhteysaluslaituri. Valtameren maininki pääsi keikuttamaan venettä yhteysalusten aaltojen kanssa, joten veneessä ei aina ollut rauhallista. Viikon kuluttua päätin jatkaa matkaa siirtymällä tunnin matkan päähän todella suojaiselle lahdelle. Lahti osoittautui paratiisiksi. Rannalla on muutama talo, joissa asuu todella mukavia ihmisiä. Mauro-niminen asentaja vielä kertaalleen huolsi perämoottorin ja muutkin ihmiset olivat todella vieraanvaraisia. Satamassa on muutama kapakka, muttei mitään muita palveluja, ei kauppoja. Lahti on halkaisijaltaan noin puoli kilometriä ja kulkuaukko lahdelle parisataa metriä, muodostaen vielä s-mutkan, joten maininki ei tänne pääse. Vesi on kristallinkirkasta ja lämmintä, joten Rion jälkeen on mukava taas uida. Lämpötilat ovat nousseet lähelle neljääkymmentä, onneksi öisin on viileämpää. Täytyy lähiaikoina jatkaa matkaa kohti etelää, jossa ei kuumuus niin haittaa.

Saarella ei ole autoja, joten kylän pääkatu on kapea ja hiljainen.
Saarella ei ole autoja, joten kylän pääkatu on kapea ja hiljainen.
Cara Mia ankkuroitua lahdelle.
Cara Mia ankkuroitua lahdelle.
Rannalla oli yhdestä puusta koverrettu ruuhi.
Rannalla oli yhdestä puusta koverrettu ruuhi.
Lahdella oli kalastajien aluksia
Lahdella oli kalastajien aluksia
Rannalla pääkadun varressa kalastajat asuivat
Rannalla pääkadun varressa kalastajat asuivat
Kylää vartioi jalorotuinen koira.
Kylää vartioi jalorotuinen koira.
Aika iso remontti meneillään.
Aika iso remontti meneillään.

Öiset myrskyt Ilha Grandella

Olin tyynellä lahdella ankkurissa ja menin illalla nukkumaan. Yöllä kello viisi heräsin kun vene kallisteli ja ulkona pressut paukkuivat. Arvasin, ettei kaikki ollut hyvin, käynnistin sisällä mittarit ja syöksyin ulos moottoria käynnistämään. Pilkkopimeässä pystyi sijainnin arvioimaan rannan valojen perusteella, mutta liikkeen arvioiminen oli hankalaa.

Tässä mittaritietoa: tuulen nopeus 28 metriä sekunnissa ja nopeus kylki edellä 1,8 solmua, eli ankkuri oli pettänyt. Samalla huomasin, että veneen kyljelle nostettu kumivene oli kaatunut, moottori irronnut perälaudasta ja oli mahdollisesti meren pohjassa. Nopeasti kumivene pystyyn ja muistin lukinneeni moottorin vaijerilla varkaiden varalle. Vaijerista nostamalla sain moottorin kannelle, tietysti täysin merivedessä uitettuna.

Seuraavaksi Cara Mian pelastaminen ja ankkurin nosto. Rekaavan veneen ankkurin nosto on todella hankalaa, kun ankkuri kuitenkin pitää jonkin verran, mutta Cara Mian isoilla 55 vinsseillä homma jotenkin sujui kun moottorilla yritin ensin ajaa ankkurin yläpuolelle ja sillä tavoin löysätä ankkuriköyttä. Aallot löivät keulasta koko veneen yli ja oli edelleen pilkkopimeää, eikä tuulen voimakkuuden takia edes kuullut mitään. Ankkurin nosto näin vei kaiken kaikkiaan aikaa puolitoista tuntia, jonka jälkeen oli jokaikinen lihas maitohapoilla. Valoisa alkoi samaan aikaan, kun ankkuri nousi, paljastaen ankkurin rekauksen todellisen syyn. Vanha kalaverkko oli kietoutunut ankkurin ympärille, tehden siitä ison mytyn, joka ei taatusti tartu merenpohjaan. Nopeasti Quadeloupelta ostetulla sahalaitaisella kalastusveitsellä verkko palasiksi, uudestaan ankkurointi ja perämoottorin kuivaus sekä puhdistusoperaatio. Moottori oli huollettava heti, ennen kuin merivesi tekee siihen vahinkoja. Tunnin kuluttua sainkin moottorin käyntiin ja lyhyet päiväunet kaiken lopuksi.

Kuvassa karttaplotterin muistiin jäänyttä reittitietoa. Musta suora viiva, jossa 90 asteen mutka, on saapumiseni lahdelle. Keskellä kuvaa olevat mustat sykkyrät ovat reittiäni yöllä tapellessani ankkurin noston kanssa. Tuuli tuli suoraan etelästä, vuorten ylitse, mutta lyhyellä matkalla aallokko ehti nousta niin suureksi, että aallot löivät veneen yli.

Lähtö Riosta – Ilha Grande

Riossa tuli vietettyä tasan kuukausi, joten matkan oli jatkuttava, vaikka olinkin ihastunut kaupunkiin. Tavoite oli päästä yhdessä päivässä 60 meripeninkulman matka Ilha Granden saarelle. Herätys aamulla kello neljä, aamukahvit ja koneella ulos kello viisi. Oli vielä pilkkopimeää, vähän utuistakin, täysin tyyntä, valaistut Cristo-patsas ja Sokeritoppavuori näyttivät salaperäisen kauniilta, melkein aavemaisilta lähtiessäni. Pian alkoi aurinko nousemaan ja tuuli virisi suoraan takaa, joten suurin mahdollinen keulapurje eteen myötätuulessa kohti maalia. Melko pian selvisi, ettei näin hiljaisella tuulella pääse valoisaan aikaan perille, eli ankkuroitumaan joutuu pilkkopimeässä – homma jota vihaan. Peli oli kuitenkin pelattava niillä korteilla mitä oli ja saapuminen Ilha Grandelle tapahtuikin seitsemältä illalla. Ankkuri pohjaan ja nukkumaan.

Aamulla herätessäni ihailin saaren kaunista luontoa ja rauhallisuutta. Rannassa oli pieni kylä, jonka ympärillä lyhyitä hiekkarantoja. Ihmisiä ei paljoakaan, joka Rion vilinän jälkeen tuntui mukavalta. Saari oli muutamaa kylää ja muutamia taloja lukuunottamatta harvaan asuttu, ehkä jopa autio olisi parempi ilmaus. Sää oli suomalaisittain mukava, päivisin 25 ja öisin 20 plussaa. Sadekuuroja toisinaan, joten päätin heti jäädä tänne useammaksi päiväksi.

Näkymä veneestä Ilha Granden rantaan
Näkymä veneestä Ilha Granden rantaan
Vuoressa erikoinen muoto
Vuoressa erikoinen muoto