Pedro Alvares Cabral

Pedro Alvares Cabral Pedro Alvares Cabral purjehti 500 vuotta sitten kohti etelää, mutta tuulten ja merivirtojen, joiden piti olla myötäisiä olivatkin nyt vastaisia, painoivat tämän tunnetun tutkimusmatkailijan ja navigoijan kohti Brasilian rannikkoa. Lopulta hän löysi itsensä laivoineen kauniin suojaisan jokisuiston alueelta. Näin löytyi Recife, jossa nykyään asuu puolitoista miljoonaa ihmistä Minulle kävi melkein samoin. Löysin itseni vastavirtojen ja tuulien takia samasta paikasta. Paikallinen kalastaja kertoi, että seitsemäänkymmeneen vuoteen ei pasaatituulet ja merivirrat ole muuttaneet suuntaansa. Hänen mielestään syynä on ilmastonmuutos. Laiturilla tutustuin Madeiralta kotoin olevaan purjehtijaan, joka kertoi olevansa myös etelään menossa ja on varautunut odottelemaan täällä syyskuuhun asti. Hän on ollut laiturissa nyt kaksi kuukautta. Cara Mia on tarkoitus telakoida pohjan maalausta varten, eikä täällä ole telakkaa, joten odottelen täällä muutaman viikon katsoakseni olosuhteiden etenemistä.

11391493_10205855728846350_266352826466369214_n
Madeiralaispurjehtija Henrique ja Kunigunde yhteysaluksessa.
11111963_10205855716006029_7184754328858894629_n
Recifen satamaan tuloa

11391121_10205855716086031_5951598715036920276_n 11401008_10205855716126032_8133265623363219311_n

Joao Pesso

Purjehdimme tänne vastatuulessa ja vastavirrassa. Välimatkaa oli ainoastaan 75 mpk, mutta virtaukset hattasivat niin paljon, että kolmisenkymmentä tuntia matkaan meni. Purjehdimme Yakaren jokea vielä viitisen meripeninkulmaa vastavirtaan, delfiinien leikkiessä samalla ympärillämme. Kesken loppumatkan sain vielä serkultani mieluisan soiton Sodankylästä. Olivat olleet ahvenpilkillä.

Kaupunki näytti samalta, kuin muutkin Brasilialaiset, täynnä pilvenpiirtäjiä. Jäimme kaupungin ulkopuolelle Yakaren satamaan. Nimi Yakare tarkoittaa paikallisten mukaan allgaattoria. Kylä oli pieni ja rauhallisen olinen, rannassa oli puolisen tusinaa ravintoloita, joista sai paikallista ruokaa edullisesti ja jokaisessa oli iltaisin elävää musiikkia.

Näkymiä Yakare joelta.
Näkymiä Yakare joelta.

11392942_10205854314050981_6019574722822234626_n 11402596_10205854314410990_4536813776174703603_o

Kylän laidalla oli juna-asema, josta pääsi kätevästi kaupungin ihmeitä ihmettelemään. Junalippu maksoi muutaman eu-sentin.

Sataman omisti kaksi Ranskalaismiestä, siksi satamassa olikin enimmäkseen Ranskalaisvieraita.

Viivyimme kaksi päivää, jonka jälkeen jatkoimme vastavirrassa ja vastatuulessa kohti etelää.

Sataman laitureita
Sataman laitureita

10931153_10205854332091432_8326372405528130235_n

Sataman yleiset tilat 11108855_10205854321011155_6748384927304818402_n 11412349_10205854321251161_1741613491613008883_n

1801272_10205854347531818_8024722981480234460_o 11402623_10205854347811825_3414932693536411688_o

Junalla keskustaan
Junalla keskustaan

Natalin rajamuodollisuudet

Klubin henkilökunta soitti saapumisestamme poliisille, olimmehan kuukauteen ainoa vierasvene satamassa, jossa taisimme olla paikallisille aikamoinen nähtävyys. Paikalle saapuikin kaksi ystävällistä poliisia aseet vyöllä ja tarjosinkin heille klubin ravintolassa kahvit samalla kun papereita täyteltiin. Seuraavaksi oli mentävä tulliin kilometrin päähän kaupungille, mutta siellä oli lounastauko klo 12-14.00. Kolmanneksi olisi Kapitanerian toimisto kaupungilla kilometrin päässä. Sekin oli suljettu, mutta ottivat meidät kuitenkin käsittelyyn ja kaikki meni hienosti, vaikka aikaa kuluikin. Sitten takaisin tulliin, jossa vene piti tullata, määritellä arvo ja laskea tulli, jota ei tarvitse maksaa. Taas meni tunti. Lopuksi vielä taksilla terveysministeriöön, jossa olisi pitänyt hoitaa terveysilmoitus, mutta virkailija ei tiennyt asiasta ja antoi meille luvan olla tekemättä sitä. Tähän kaikkeen kului puolitoista päivää, monta kaavaketta, paljon leimoja, eikä maksanut meille, kuin taksirahat. Valokuvat virastoissa otin salaa, siksi ovat niin huonoja.

11313178_10205701071820021_4802604077752984916_o 1974030_10205701071700018_2090448452888494873_o 11312587_10205701071580015_8508925812273419907_o

Loppuarvio Atlantin purjehduksesta

Kesto 21 pv. Matka 3224 meripeninkulmaa. Kaikki olivat suurimman osan matkasta märkiä, puhtaita ja todella suolaisia. Suolan takia hiukset eivät kuivuneet ja vaikuttivat rasvaisilta. Vene sisältä oli märkä ja likainen. Lakanat, vaatteet, tyynyt eivät kuivuneet suolan takia ollenkaan. Matkan aikana kukaan ei riidellyt, eikä poikkipuolista sanaa kuultu. Matkalla opin paljon hyviä asioita, kuten 15 kiloisen mahimahin filerointia kolmenkymmenen asteen kallistuksessa, pomppivassa veneessä. Moottoria ei paljoakaan tarvittu, ainoastaan akkujen lataukseen. Ruokaa, varsinkin tuoreita vihanneksia oli liikaa, jouduimme heittämään suurimman osan pois. Parhaiten säilyy kaali ja sipuli ulkona verkossa roikkumassa. Tuoretta kalaa söimme seitsemänä päivänä. Matkan aikana löysin monta puutetta veneessä, jotka on korjattava ennen Kap Hornia. Kunnon pesulla käynnin hiustenhuuhteluineen saimme matkalla vain kerran. Muuten merivedellä peseydyimme pakostakin useita kertoja päivässä.

10365627_10205701056299633_5862113080294276090_o 885669_10205701063739819_252978812181498214_o 11000602_10205701056699643_3223529406228358068_o 10931079_10205701056619641_5823496656420266998_o

Saapuminen Nataliin

Kaupunki näytti mereltä kuin Los Angelesilta. Täynnä pilvenpiirtäjiä. Kaupungin ainoa pursiseura tuntui olevan ainoastaan rikkaiden klubiravintola, jolla ei ollut juurikaan purjehduksen kanssa tekemistä. Klubin satama koostui pikkuisesta laiturista, johon meidän veneellämme ei päässyt ja jouduimme olemaan ankkurissa joen mutkassa seitsemän paikallisen veneen kanssa. Ihmeellistä, ettei Helsinkiä suuremmassa rannikkokaupungissa ole enempää veneitä. Meillä oli kuitenkin käytössämme sataman palvelut, joista eksoottisimmat olivat sauna ja pyykinpesupaikka. Paikallinen mummo pesi pyykkimme käsin, kun pesukone on kuulemma turha kapistus.

10552477_10205701037419161_4387874347961882482_n 11251734_10205701037379160_2523160887393546589_n

11143494_10205701027778920_3549719492293439119_n 11216263_10205701027858922_2273118283690254345_n

Viimeinen puristus

Keskimääräinen vuorokausipurjehduksemme oli noin 150 mpk. Kun meillä oli matkaa enää 70 mpk, katselimme jo maihin, näkyiskö rantaa. Radiokanaviakin etsin. Soitin vielä satelliitin kautta tyttärelleni Emmalle, että olemme melkein perillä. Silloin jouduimme Brasilian pohjoisrannikon vastavirtaan, jota olimme välttäneet purjehtimalla ulos Atlantille. Vastatuuli ja vastavirta on huono yhdistelmä. Otin suunnan takaisin ulos Atlantille, jossa uskoin virtojen taas heikentyvän mutta ei… Vuorokausietenemä oli vain 17 mpk. Seuraavana päivänä pääsimme taas niin lähelle rantaa, että maa taas näkyi, mutta jouduimme ottamaan jälleen uuden kryssin ulos. Nyt 22 mpk/ vrk. Kolme vuorokautta meni kryssiessä 70 mpk:n matkaa, mutta sitten Natal jo näkyi lähellä.
11215989_10205640267139942_1008481243_n 11256175_10205640251379548_1741686383_n 11261462_10205640267099941_390890432_n

Takastaaki

Kunigunde herätti minut yöllä, kun mastosta oli jotain poikki. Sängystä huusin, ”purjeet alas” ja juoksin ylös pukien samalla turvavaljaat, joita käytimme jatkuvasti. Huomasimme takastaakista katkenneen kaksi säiettä, sekä katkenneen nostimen ja hajonneen nostinknaapin. Tuimme maston nostinköysillä ja jatkoimme matkaa varovasti reivatuin purjein. Loppumatkan nukuin huonosti, kun alati pelkäsin maston kaatuvan. Matkaa lähimpään satamaan oli tuolloin yli 500 merimailia ja polttoainetta noin sadalle. Maaliin oli tuolloin vielä 1200 mpk.

11118837_10205617524331386_6039157769852453726_n

10390544_10205617528971502_7563267475997057301_n 11039046_10205617523691370_5265575887161285121_n 10351733_10205617524251384_8117153586415625749_n

Sähköongelmia

Alkumatkan pidin sähkölaitteita liikaa päällä ja akut alkoivat varoittelemaan sähkönpuutteesta. Nyt pidin navigointilaitteita vain 4 kertaa vuorokaudessa päällä, selvittäessäni sijaintia. Myöhemmin jätimme ajovalotkin öisin kytkemättä ja hoidimme tähystystä yöt jonkun aina valvoessa. Ensimmäisen kahden viikon aikana näimme ainoastaan kolme laivaa. Loppumatkan neljänä viimeisenä päivänä kytkimme myös jääkaapin pois, jotta sähköt riittäisivät mahdolliseen ongelmatilanteeseen. Onneksi kuutamo valaisi…

11182708_10205617497970727_1023813228202186968_o

Rapala

Edellisten kalajuttujen ansiosta Rapala kiinnostui reissustani ja lahjoitti minulle uistimia, nyt ei tarvitse enää itse väsäillä. Kalaonnikin muuttui kertaheitolla aivan uskomattomaksi. Laskimme uistimen kolme kertaa veteen ja joka kerralla oli kala kiinni viidessätoista minuutissa. Saimme kaksi 15 kiloista mahimahia, joka on ahvenen sukulainen ja maistui herkulliselta. Lisäksi yhden tunnistamattoman nelikiloisen kalan, jota ensin luulin barracudaksi, mutta perkaamisen yhteydessä huomasin pienistä hampaista, ettei kyseesä ollutkaan barracuda. Tutkimme kalakirjasta, joka vahvisti epäilykseni, muttemme löytäneet oikeata määritelmääkään. Jätimme kalan valitettavasti syömättä. Tunteeko kukaan kuvan kalaa? 11217596_10205617442609343_6291197153097417533_o 11257193_10205617443009353_8637392212851312684_o 11149755_10205617443289360_6161293178324783624_o

Kalaa tuli öisin lentäen sisälle asti.
Kalaa tuli öisin lentäen sisälle asti.