Espiritu Santosilta Timorin Kupangiin

Pääsimme viimein lähtemään matkaan. Viimeisenä iltana pidimme pienet uima-allasjuhlat drinkkeineen. Juhlien jälkeen ravintolassa vielä tuhti liha-annos ja päälle suihku, niin edessä olevan pitkän merimatkan pystyi aloittamaan puhtaana ja ravittuna, kuin pienet porsaat.

Matka alkoi kahden saaren, Espiritu Santosin ja pienemmän Aoren välisessä salmessa. Salmessa seurailimme rannalla olevia kookosviljelmiä. Muuten rannat olivat melkein asumattomia muutamaa pientä mökkiä lukuunottamatta. Salmen jälkeen otimmekin suunnan pasaatituulen kuljettamana kohti länttä. Aurinko nousee tuolla aina suoraan idästä eli takaatamme ja laskee suoran länteen eli suoraan eteen. Auringon laskun aikaan jäi Espiritu Santo viimein näkymättömiin jättäen sydämiimme lämpöisen muiston sen uskomattoman ystävällisistä ihmisistä ja lämpöisestä ilmapiiristä. Vanuatu eroaa aikaisemmista saarista siinä, ettei se ole kenenkään suurvallan siirtomaa, vaan on itsenäinen. Tämä saa aikaan, ettei emämaa elätä, vaan selviytyäkseen on tehtävä töitä, tuotettava tuotteita. Vanuatu tuottaakin kopraa vientiin asti.

Matka oli pitkä, kestoltaan neljä viikkoa. Ensimmäisen kahden viikon aikana emme nähneet merkkejä ihmisistä. Ei roskia meressä, laivoja, lentokoneita, ei mitään muuhun maailmaan viittaavaa. Pidin perheeseeni yhteyttä pari kertaa viikossa satelliittipuhelimella, jolloin nopeasti vaihdoimme kuulumiset. Kalaakin saimme usein. Kerran päivässä kuorin muutaman kookospähkinän förstin raastaessa sen lihan silpuksi, jolloin sain puristettua siitä kookosmaidon talteen. Herkullisempaa ja ravitsevampaa juomaa en muista saaneeni.

Vihdoin Torresin salmeen päästyämme alkoi tapahtua. Torresin salmi on matala, vaikeakulkuinen, kovia virtauksia täynnä oleva alue, joka suuren valliriutan suojaamana on kuitenkin tyynehkö vesialue. Joka päivä neljän päivän ajan Australian merivartioston lentokone tuli yläpuolellemme, ottivat radiopuhelimella yhteyden, pyysivät veneen tiedot ja muistuttivat, ettei meillä ole asiaa mihinkään Australian satamaan.

Torresin salmen jälkeen vielä kymmenen päivän purjehdus Kupangiin samaan satamaan, johon HMS Boyntyn kapinallisten syrjäyttämä kapteeni William Blight saapui Tahitilta 1787.

Kokonaisuutena matka meni hyvin. Väsymyksestä huolimatta oli tunnelma veneessä koko ajan hyvä mahtavan förstini ansiosta. Kaikki kiitokset sinulle Anne.

img_0008
Vanuatun kopraviljelmien viimeiset näkymät. Tämän jälkeen neljä viikkoa merta.
img_0012
Cara Mia lähtövalmiina
p1060561
Myötätuulta, myötätuulta, myötätuulta koko matka
p1060570
Merellä harvoin näkyi muita aluksia. Tässä yksi niistä.
p1060583
Oisinan majakka Timorin eteläkärjessä. Meillä oli suunta koko matkan tätä majakkaa kohden ja lopulta se osoittautui melko vaatimattoman näköiseksi.
p1060595
Kupangin satama, sama johon HMS Boyntyn kapteeni saapui
p1060596
Kupangin sataman vuorovesilaituri
p1060615
Cara Mia ankkurissa Kupangin lahdella

Yksi kommentti artikkeliin ”Espiritu Santosilta Timorin Kupangiin

  1. Viileitä pakkasterveisiä Norjasta!
    Paljon turvaa, suojelusta ja onnea matkallesi Make!

    Lämpimin jouluajatuksin, Piia

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s