Suomalainen merimies Peter Hägersten karkasi laivasta 1700-luvun loppupuolella Tahitille. Hänet tunnettiin pahana riitapukarina ja roistona, juuri sellaisena miehenä jota sen ajan heimopäälliköt tarvitsivat. Lisänä Peterillä oli taito käyttää ruutiaseita, joten ura sotilaana oli varma. Peter eteni nopeasti kuningas Pomaren luottohenkilöksi, kenraaliksi. Mihin hänet lähetettiin, jäi jäljelle savuavia raunioita ja ruumiskasoja. Vanhempana hän sairastui elefanttitautiin, jossa hänen jalkansa turposivat niin paljon, että kävely oli mahdotonta. Kuningas Pomare lahjoitti hänelle oman saaren eläkevuosien viettoa varten. Saari sijaitsee Venusniemen pohjoispuolella ja parikymmentä vuotta vanhojen tietojen mukaan olisi asumaton.

Päätimme vallata saaren takaisin Suomelle. Lähdimme aikaisin aamulla, minä, Nicke ja Anne, matkalle kohti saarta. Varusteina oli kamera, uimahousut ja Suomen lippu. Rantaan päästyämme oli Annen lähdettävä takaisin satamaan vuokra-auton palauttaakseen, mutta minä ja Nicke, täynnä itsevarmuutta, päätimme vaikka uida saareen – eihän suomalainen pelkää kolmensadanmetrin uintia ja parimetrisiä haita! Veteen päästyämme arvioimme merivirran olevan niin suuri, että uinti on mahdotonta. Lisäksi aallokko oli parimetristä. Rannassa oli purjelautailijoita ja moottoriveneitä, joten päätimme kysyä kyytiä heiltä. Kaikki sanoivat saaren olevan asuttu ja sinne on pääsy kielletty, ei auttanut selitykset saaren kuulumisesta suomalaisille. Suomalaisten korpisoturien oli nyt annettava periksi selvän ylivoiman edessä. Lähdimme alueelta pois mustaa rantahietikkoa pitkin kävellen, kuitenkin vanhan sotapäällikön Hägerstenin elämästä keskustellen.

Peter Hägersten kuoli todennäköisesti 1800 luvun alkupuolella. Hänen elämänsä loppuvaiheista en löytänyt mitään tietoa.

Muita suomalaisia emme Tahitilla tavanneet.