Lähtö Chilen Pto. Monttista

Vene ostettiin täyteen ruokia ja juomia, jotka Tahitilla ovat kalliita. Vene ui viitisen senttiä syvemmällä kuin normaalisti. Maasta uloskirjautuminen ja purjehdusluvan saaminen vei kaksi päivää, kun laivaston tarkastaja halusi vielä aamulla käydä veneellä. Laiturille tuli meitä saattamaan taas iloinen Happy-koira, joka jäi katselemaan lähtöämme. Ilma oli täysin tyyni ja koneella ajelimme kohti merelle vievää Canal Chacaon salmea. Salmessa virta kääntyi kuuden tunnin välein ja oli jopa kahdeksan solmua, eli ulos on mentävä myötävirrassa.

Päätimme yöpyä ankkurissa Calbucon kaupungin lahdella. Lahdella menimme vielä kumiveneellä laivastoasemalle ilmoittautumaan. Kerroimme olevamme uloskirjautuneita maasta ja matkalla Tahitille. Hän antoi meille luvan liikkua kaupungilla vapaasti… ei tainnut ymmärtää, että passit on jo leimattu Pto. Monttissa. Käytimme tilaisuuden hyväksemme ja nautimme vielä viimeisen aterian maissa ja lähettelin läheisille viimeisiä sähköposteja. Sitten aikaisin nukkumaan, koska lähtö oli pimeällä, salmessa on oltava kello kahdeksan. Salmesta päästiin vauhdikkaasti seuraavana aamuna ulos, mutta ilma oli edelleen tyyni eikä meillä ollut niin paljoa polttoainetta, että voisi koneella ajaa.

Kökimme siinä melkein paikallamme kaksi päivää, edeten vain parikymmentä meripeninkulmaa. Vihdoin alkoi tuulla…pohjoisesta, yltyen myrskyksi. Kolme päivää kryssimme myrskyssä pohjaanreivatuin purjein, kunnes tuli täysin tyyntä päiväksi. Vihdoin kuudentena päivänä tuuli kääntyi länsituuleksi, kuljettaen meitä kohti maalia. Alussa olleiden vastatuulien takia emme kuitenkaan pysyneet purjehdusohjeen mukaisesti rannikon lähellä, vaan päätin lähteä ajamaan suoraan kohti Tahitia. Minulle oli sanottu, ettei niin voi tehdä, koska siellä tulee kaikki, tuulet ja virrat, vastaisiksi. Moni on yrittänyt, mutta kaikki palanneet takaisin. Meillä olikin jatkuvaa vastavirtaa.

Parhaimpana päivänä sain 151 meripeninkulmaa mittariin, mutta normaali oli vähän yli sata. Tahitilla meitä oli odottamassa Veli-Veikko perheineen, joten kiire oli. Piti unohtaa vierailut Pääsiäis- ja Robinson Crusoen saarilla. Laskin, että päivämatkojen ollessa 142 meripeninkulmaa, pääsisimme kolmessakymmenessä päivässä perille. Nyt sitä solmun myötävirtaa tarvitaan. Matka kesti yhteensä kahdeksan viikkoa. Viisi ensimmäistä viikkoa oli parin päivän välein tyyntä, tai pojoismyrskyä, joten eteneminen oli vaivalloista.

Minua pyydettiin kertomaan myös vastoinkäymisistä, niin kirjoitan huomenna lisää, miten matka voi muuttua painajaiseksi.

31413142

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s