Kaukana suuren meren toisella puolella asuu itsepäinen kansa maassa, jossa talvella on kylmä ja kesällä lämmin. Kansalaiset arvostavat maan sinivalkoista lippua, mutta haukkuvat päättäjiä. Kesäisin grillaavat paljon. Suurin intohimo on joukkueurheilulaji varsinkin, kun ottavat mittaa isommasta naapurimaasta. Tango musiikki on ihmisten intohimo ja kansalaiset tietävät joulupukin olevan Suomesta. Maa on pohjois-eteläsuuntainen, sillä on pitkä rantaviiva, suurin osa ihmisistä asuu siinä osassa maata, joka on lämpimin. Ihmiset ovat rehellisiä.

Tässä oli Argentiinan yhtäläisyyksiä Suomen kanssa, mutta erojakin löytyy. Suomessa tärkeimpiä ihmisten arvon mittayksiköitä on raha, omaisuus ja yhteiskunnallinenasema.

Argentiinalaiset arvostavat paljon enemmän miten ihmisellä on aikaa toiselle, ystävyyttä, auttamista. Tuntemattomat ihmiset saattavat kutsua muita luokseen, tarjota illallisen…saattavat tulla veneelle töihin auttamaan, eivätkä halua palkkaa työstään. Tämä matka, uusiin ihmisiin ja kulttuureihin tutustuminen, uudet ajattelutavat ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen, avanneet silmäni näkemään asioita uudella tavalla.

Olen monesti miettinyt paluutani Suomeen. Olenkohan enää sama ihminen, kuin lähtiessäni, mitenköhän sopeudun vanhaan arkeen? Mitä alan tekemään kotona, jatkanko purjehtimista vai perustanko kanalan. Varmaankin jäisin tänne asumaan, jos ei Suomessa olisi rakkaita.

Suuri haaveeni Suomeen palattuani on rakentaa tyttärilleni omat kesämökit omani naapureiksi.

Pitkän merimatkan jälkeen on hienoa tulla turvalliseen satamaan, mutta kaikkein parasta on oma kotisatama. Se on kuin hyvä ystävä, johon voi luottaa.

Nyt hyvästit Argentiinalle, toivottavasti pääsen joskus tänne takaisin… jäi ikävä!