Olin tullut Uruguayhin tietämättä maasta muuta kuin sen, että vaatimaton presidentti lahjoittaa palkastaan 90% köyhille. Aikoinani kuultuani presidentistä totesin itselleni, että tuonne haluan mennä. La Paloma oli Naantalin keskustan kokoinen kaupunki. Suurin muutos Brasilian jälkeen oli ihmisten rehellisyys. Autot olivat lukitsematta, taloja ei ympäröity piikkilangalla, tai muureilla, vartiointia ei näkynyt, enkä missään tilanteessa tuntenut itseäni uhatuksi. Hinnat ravintoloissa putosivat puoleen ja ihmiset osasivat puhua ymmärrettäviä kieliä. Kadulla kävellessä oli tapana tervehtiä vastaantulijoita. Satamassa tutustuin sveitsiläispariskuntaan Anjaan ja Thomakseen. Olin kuullut jo pari kuukautta aikaisemmin, että heillä on samanlainen suunnitelma kuin minulla. Heidän teräs Colin Archer veneensä oli todella mukava lämpimän ajohytin kanssa. Vietin kaupungissa viisi päivää odotellessani kylmien lounaistuulien loppumista.