Öiset myrskyt Ilha Grandella

Olin tyynellä lahdella ankkurissa ja menin illalla nukkumaan. Yöllä kello viisi heräsin kun vene kallisteli ja ulkona pressut paukkuivat. Arvasin, ettei kaikki ollut hyvin, käynnistin sisällä mittarit ja syöksyin ulos moottoria käynnistämään. Pilkkopimeässä pystyi sijainnin arvioimaan rannan valojen perusteella, mutta liikkeen arvioiminen oli hankalaa.

Tässä mittaritietoa: tuulen nopeus 28 metriä sekunnissa ja nopeus kylki edellä 1,8 solmua, eli ankkuri oli pettänyt. Samalla huomasin, että veneen kyljelle nostettu kumivene oli kaatunut, moottori irronnut perälaudasta ja oli mahdollisesti meren pohjassa. Nopeasti kumivene pystyyn ja muistin lukinneeni moottorin vaijerilla varkaiden varalle. Vaijerista nostamalla sain moottorin kannelle, tietysti täysin merivedessä uitettuna.

Seuraavaksi Cara Mian pelastaminen ja ankkurin nosto. Rekaavan veneen ankkurin nosto on todella hankalaa, kun ankkuri kuitenkin pitää jonkin verran, mutta Cara Mian isoilla 55 vinsseillä homma jotenkin sujui kun moottorilla yritin ensin ajaa ankkurin yläpuolelle ja sillä tavoin löysätä ankkuriköyttä. Aallot löivät keulasta koko veneen yli ja oli edelleen pilkkopimeää, eikä tuulen voimakkuuden takia edes kuullut mitään. Ankkurin nosto näin vei kaiken kaikkiaan aikaa puolitoista tuntia, jonka jälkeen oli jokaikinen lihas maitohapoilla. Valoisa alkoi samaan aikaan, kun ankkuri nousi, paljastaen ankkurin rekauksen todellisen syyn. Vanha kalaverkko oli kietoutunut ankkurin ympärille, tehden siitä ison mytyn, joka ei taatusti tartu merenpohjaan. Nopeasti Quadeloupelta ostetulla sahalaitaisella kalastusveitsellä verkko palasiksi, uudestaan ankkurointi ja perämoottorin kuivaus sekä puhdistusoperaatio. Moottori oli huollettava heti, ennen kuin merivesi tekee siihen vahinkoja. Tunnin kuluttua sainkin moottorin käyntiin ja lyhyet päiväunet kaiken lopuksi.

Kuvassa karttaplotterin muistiin jäänyttä reittitietoa. Musta suora viiva, jossa 90 asteen mutka, on saapumiseni lahdelle. Keskellä kuvaa olevat mustat sykkyrät ovat reittiäni yöllä tapellessani ankkurin noston kanssa. Tuuli tuli suoraan etelästä, vuorten ylitse, mutta lyhyellä matkalla aallokko ehti nousta niin suureksi, että aallot löivät veneen yli.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s