Patsaalle voi matkustaa pikkubusseilla tai junalla. Minä valitsin junan. Junamatka oli itsessään jo elämys. Juna nousi niin jyrkästi ylöspäin, ettei alaspäin antavilla penkeillä meinannut pysyä. Ikkunat olivat auki kokonaan ja vauhti oli sellaista reipasta polkupyörävauhtia. Maisemat olivat taas mahtavat. Junan toisella puolella oli syvä pudotus ja toisen puolen ikkunoista näki ainoastaan jyrkän vuorenrinteen. Minulla kävi hyvä tuuri, kun satuin maisemapuolelle. Matka kesti parikymmentä minuuttia ja perillä olikin maisemat vielä hienommat. En ole kovin harras ihminen, mutta tälläisen valtavan uskonnollisen symbolin näkeminen tekee kuitenkin vaikutuksen. Väkeä oli vuoren huipulla satoja.