Klubin henkilökunta soitti saapumisestamme poliisille, olimmehan kuukauteen ainoa vierasvene satamassa, jossa taisimme olla paikallisille aikamoinen nähtävyys. Paikalle saapuikin kaksi ystävällistä poliisia aseet vyöllä ja tarjosinkin heille klubin ravintolassa kahvit samalla kun papereita täyteltiin. Seuraavaksi oli mentävä tulliin kilometrin päähän kaupungille, mutta siellä oli lounastauko klo 12-14.00. Kolmanneksi olisi Kapitanerian toimisto kaupungilla kilometrin päässä. Sekin oli suljettu, mutta ottivat meidät kuitenkin käsittelyyn ja kaikki meni hienosti, vaikka aikaa kuluikin. Sitten takaisin tulliin, jossa vene piti tullata, määritellä arvo ja laskea tulli, jota ei tarvitse maksaa. Taas meni tunti. Lopuksi vielä taksilla terveysministeriöön, jossa olisi pitänyt hoitaa terveysilmoitus, mutta virkailija ei tiennyt asiasta ja antoi meille luvan olla tekemättä sitä. Tähän kaikkeen kului puolitoista päivää, monta kaavaketta, paljon leimoja, eikä maksanut meille, kuin taksirahat. Valokuvat virastoissa otin salaa, siksi ovat niin huonoja.

Täällä Salvadorissa virastot myös kaukana toisistaan. Kolmessa paikassa pitää käydä. Ensin poliisilta leima passiin ja 90päivän viisumi. Sitten verovirastoon tekemään veneen tilapäinen maahantuonti. Lopulta satamakapteenilta purjehduslupa. Jälkimmäinen oli sotilasaluetta. Rahaa ei tarvittu. Vuokra-auto oli käytössä ja se oli tarpeen.
TykkääTykkää