Puoliksi järjestetty on puoliksi järjestetty.

Se jättää sopivasti tilaa improvisaatiolle ja yksilövapaudelle. Sammon Jiippi oli yksilövapauden ylistys erityisesti Sammon Jiippiin osallistuneelle miehistölle – Eekille, Jyrkille, Petrille, Sampolle, ja Sepolle. Kapteenimme Make on tietysti täysin oma lukunsa. Vapaus on aivan liian laimea sana kuvaamaan Maken olotilaa hänen aloitettuaan noin kolmen vuoden seikkailun purjeveneellään, S/S Cara Mialla.

Saavuimme lentäen Martiniquelle, Fort-de-Franceen, torstai-iltana 18.1.2015. Kostean kuuma ja pimeä ilta otti meidät vastaan jo kentällä. Saimme suoran kuljetuksen Point-du-Boutin satamaan ja kumiveneellä poijulle, missä Cara Mia keinahteli Fort-de-France lahden aalloilla. Lahti on sopivan suojassa Atlannin aalloilta ja avautuu länteen, -Karibianmerelle.

Oli jo aivan pimeää: Make tarjosi illallisen, matkasta väsynyt miehistö humaltui huolimattomasti ja nukahti herätäkseen ensimmäiseen aamuun Karibialla. Ensimmäinen päivä kului varustautumiseen purjehdusta varten. Fort-de-Francen kaupoista hankittiin tarpeellinen muona ja juoma. Make kävi läpi purjehduksen ja käyttäytymisen säännöt laivalla. Kävimme läpi lähdön tsekkilistan kohdat ja jaoimme miehistön kansimiehiin ja baarimestareihin.

Illalla poijupaikan lähistöllä olleen rantaravintolan happy hourin jokainen minuutti käytettiin valppaasti hyödyksi.

Lauantaiaamuna söimme jo totutusti laiva-aamiaisen, irtaannuimme poijusta ja nostimme purjeet. Fort-de-Francen lahdesta kesti purjehtia ulos noin tunnin ja Martiniquen saaren suojista toinen tunti, kunnes löysimme tasaisella itätuulella muodostuvat Atlannin mainigit.

Miehistö osoittautui monipuoliseksi merimiestaidoiltaan. Petri on purjehtinut Itämerta ristiin rastiin, Jyrki on soudellut kaikki Turunsaariston karit ympäriinsä, Seppo tuntee kaiken tarpeellisen laivanrakentamisesta, Eeki pystyy kaatamaan metsää isonkin laivan tarpeisiin ja Sampo on keksinyt koneteekkarien Kork-Cruising risteilybusineksen Pyhäjärvellä, Tampereella. Hyvä porukka kasassa siis!

Tuulen nopeus oli noin 15 m/s ja meno oli huimaa! Päämääränämme oli St Lucia ja tavoitteenamme oli olla perillä ennen pimeää. Puolivälissä ei näkynyt kumpaakaan saarta, vaikka täysin kirkkaalla ilmalla tämäkin olisi mahdollista. Ilma on Karibialla tasaisen lämmintä, merellä taivas on lähes pilvetön, saarten päällä on tosin pilviä jotka satavat monta kertaa päivässä muutaman minuutin ajan.
Ensimmäinen miehistön hoitama rantautuminen laituriin suijui mutkitta, paitsi että ryyppy oli kapteenin mukaan hitaasti hoidettu. St.Luciassa, upeassa vierasvenesatamassa relattiin sunnuntaipäivä: käytiin uimassa ja beacillä. Seppo jatkoi luentosarjaansa Venäjän tilanteesta: asiat tulivat selkeiksi sen suhteen, miten olennaisesti Venäjä vaikuttaa Suomeen ja mitkä ovat mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita…

teksti ja kuvat: Jyrki