Kansimanööverit kuuluvat naisiston hommiin Cara Mialla.

Purjeiden nosto, reivaus ja lasku ovat purjehdukseen kuluvia itsestään selviä tehtäviä.  Purjeiden säätöä ja vendoja. Rantautumisessa tuli rutiini ankkurin laskuun ja nostoon. Veneet ankkuroituvat lahdille tai kiinnittyvät poijuihin, josta sitten jollalla kuljetaan maihin. 

Puomipeitto ja aurinkosuoja kiinnitetään rantauduttua ja tietenkin köydet koilataan järjestykseen. Aurinkosuoja toimii myös sadekatoksena. Virkistäviä sadekuuroja tulee usean kerran päivässä, mutta aurinko kuivattaa nopeasti.

Naisiston huomaamattomiksi ruteeneiksi muodostui tarkastaa, että vene on lähtökunnossa. Kansiluukut on oltava kiinni, jottei kulun aikana tule suolavettä sisään. Lähtiessä tavaroiden on oltava paikoillaan, jotta ne eivät lentele ympäriinsä veneen kallistuessa kovassa tuulessa ja aallokossa. Navigointilaitteet laitetaan tietenkin päälle. Muita tsekattavia rutiineja on esimerkiksi akkujen varausten tarkkailu, moottorin öljyjen tarkistaminen, pilssin ja jääkaapin tyhjentäminen vedestä, vessan kumitiivisteiden öljyäminen ruokaöljyllä sekä varmistaminen, että sokkatapit ovat paikoillaan.

Lippu nostetaan mastoon, kun kippari on hoitanut maahantuloilmoituksen poliisille. St. Lucian lipussa on kolme kolmiota, jotka esittävät saaren tunnusvuoria, Petit Pitonia ja Gros Pitonia.

Näppärät sormet ompelivat Cara Mian rattiin nahkasuojan. Valmista tuli nopeasti kolmen naisen voimin.

Mastoon vietiin lisänostimia ja siellä tehtiin myös muita huoltotoimenpiteitä. Keskipäivän auringonpaahteessa aalloissa keinuvan veneen 16 metriä korkeassa mastossa vietetyt tunnit uuvuttavat innokkaankin kiipeäjän. Mastosta oli hienot näköalat Young Islandin salmeen ja St. Vincentin rannoille. Purjehdusten aikana opittiin myös teoriaa ja iltalukemisena oli välillä Veneenkuljettaja-kirja. Veneilijän peruskurssi tuli käytyä siis ihan huomaamatta!

Teksti:  Elina Leppänen   Kuvat: Laura Lettenmeier