Hädin tuskin muistan aikaa ennen autiosaarelle joutumista. Menossa on ties kuinka mones päivä epäinhimillistä eloonjäämiskamppailua.

Raahaudun kaislamajani varjosta kohti rantaviivaa aikomuksenani etsiä edes rapuja tai simpukoita hengenpitimikseni. Kohotan katseeni ja mitä näenkään: horisontissa siintää jotain!!

En usko silmiäni kun yllättäen kolme ihanaa suomalaisneitoa saapuu pelastamaan minut! Hurraa!

Mitä sitten tapahtuu…?