Heitettyään minut autiosaarelle merirosvot nostivat purjeet ja seilasivat tiehensä. Istuin yksin rannalla ja katselin kuinka rosvojen alus kutistui pieneksi pisteeksi horisonttiin ja lopulta katosi näkökentästäni.

Olen täydellisen yksin.  Saari on pelkkä kapea kaistale valkeaa hiekkaa keskellä turkoosia rantaaviivaa, joka kauempana syvenee meren tummaan sineen.  Täältä en uimalla pois pääsisi, joten minun ei auta kun yrittää selviytyä.

Heti ensimmäisenä päivänä loppuivat vihannekset, mutta niitä ei tule ikävä.