Suuntasin shoppailemaan Martiniquella. Saarelta löytyy lukuisia pieniä poukamia, joihin on helppo ankkuroitua ja joissain on jopa valmiiksi järjestettyjä poijuja.

Hoidin rajamuodollisuudet nopeasti Anse Mitan nimisessä kylässä. Jätin veneen poijuun ja lähdin yhteysaluksella tutustumaan saaren pääkaupunkiin Fort-de-Franceen. Aikaisemmin pääkaupunkina toimi St. Pierre, mutta tulivuorenpurkaus vuonna 1902 tuhosi kaupungin ja tappoi kaikki 30000 kaupungin asukasta. Henkiin jäi ainoastaan kaupungin vankilan muurien suojassa ollut vanki.

Martinique on osa Ranskaa ja valuuttana toimivat eurot. Autojen rekisterikilvissäkin on EU logo. Puhelut täältä Ranskaan tuhansien kilometrien päähän ovat paikallispuheluita, joten minäkin olen saanut olla yhteydessä lähimpiin ihmisiin Suomessa.

Tullessani Fort-de-Franceen klo 13.00 oli kaupunki kuin kuollut, epäilin jo ydinsotaa, sillä missään ei näkynyt ketään.  Syynä taisikin olla vain päivän kuumin aika, jolloin ihmiset ovat lepäämässä ja kaupat ovat kiinni. Katukahviloissa sen sijaan oli enemmän elämää. Viiden aikoihin päätin kysymällä selvittää miksi kaupat sen sijaan yhä pysyvät kiinni. Kolmannen ihmisen kanssa löysimme yhteisen kielen, nimittäin saksan! Osasimme sitä molemmat yhtä huonosti, joten kommunikointi oli helppoa. Pian minulle selvisi , että tänään 11.11 on ensimmäisen maailmansodan päättymispäivä.
Suuntaan siis huomenna uudestaan ostoksille.