Tänään purjehtiessamme huomasimme mukavannäköisen pienen saaren.

Mereltä päin katseltuna näytti, että rannat olisivat isojen valkoisten kivien peittämiä. Tutkailtuamme saarta hieman lähempää, päätimme laskea ankkurin ja jäädä hengailemaan saarelle päiväksi. Saari osoittautui autiosaareksi, jossa oli aikoinaan ollut valaanpyyntiasema. Kun pääsimme rantaan luulemaamme kivet osoittautuivatkin lähes jalkapallon kokoisiksi simpukankuoriksi. Niitä oli kasoissa jopa neljä metriä päällekkäin. Olen päättänyt olla keräilemättä matkamuistoja reissulta, ettei vene täyty turhista tavaroista, mutta nyt kävin sukeltamassa meren pohjasta yhden simpukankuoren.

Hetken saarella snorkalaituamme tuli paikallinen kalastaja myymään meille eläviä hummereita.  Katselimme veneen laidan yli kalastajan esittelemää saalista, haimme veneestä rahaa kalastajan avustuksella ja valitsimme hummerit, joista valmistimme maukkaan lounaan. Hummerit olivat hinnoiltaan suomalaisen lenkkimakkaran hintatasoa ja maistuivat herkulliselta avokadosalaatin ja bataattien kanssa. Hummerit valmistimme ensin elävänä merivedessä keittäen, jossa ne esikypsyivät ja lopuksi grillasimme ne veneen kaasugrillissä, -mausteeksi ei tarvittu kuin valkosipulivoita.

Loppupäivän snorklailimme yli 30 asteisessa turkoosissa vedessä. Vedenalainen elämä on käsittämättömän rikasta ja snorklatessa todella pääsee näkemään vaikka mitä! Bongasimme merikilpikonnan, mureenan, mustekalan, kampelan, pallokalan, valaanluita, simpukoita, satoja eri kaloja sekä sateenkaarten värejä.