Vaikka matkaa oli suunniteltu pitkään, lähdön hetki tuli silti nopeasti. Vietin mökillämme viimeisen upean viikonlopun ennen matkaa molempien tyttärieni ja vävypoika  -ehdokkaan kanssa. Saunoimme, söimme ja teimme kaikkea sitä, mikä normaaliin suomalaiseen mökkiviikonloppuun kuuluukin. Sunnuntaina iltapäivällä tyttäreni heittivät minut lentokentälle. Halasimme kaikki kolme yhdessä ja itkimme vuolaasti.

Lentokentällä törmäsin sattumalta serkkutyttööni, joka odotteli jatkolentoa Sodankylään. Hän halasi minua hyvästiksi ja tarjosi lähtömaljan suuren matkan kunniaksi.
 Taakseni jäi kotimaa, perhe, ystävät ja kaikki tuttu. Edessä häämötti unelmani, mutta millä hinnalla? 35 Tuntia kestävän lentomatkan aikana Karibialle kävin läpi paljon ristiriitaisia ajatuksia. Hain vikaa itsestäni…eikö hyvän isän kuuluisi olla siellä, missä rakkaatkin ovat? Olenko nyt hylkäämässä kaiken?
No…päätös on tehty ja nyt olen vihdoin matkalla kohti suurta matkaa.

Cara Mia odottaa minua Bridgetownissa, St. Vincentin saarella, josta purjehdus alkaa.

– Markku